MIELIPIDEKIRJOITUKSIA
Heinäkuu 2024
Eläinsuojelurikoksista saatavat rangaistukset ovat naurettavan lieviä
Suomessa eläimen henki on halpa, eikä sen kärsimystä pidetä juuri minään. Tämän todistavat eläinsuojelurikoksista saatavat rangaistukset, joista seuraavassa tuore esimerkki.
Koiran omistaja näännytti koiransa neljän kuukauden aikana nälkään, ja lopulta se ei jaksanut enää nostaa edes päätään. Nälkiintynyt ja heikkokuntoinen koira oli maannut niin kauan paikoillaan, että sille oli kehittynyt makuuhaava, ja se kärsi voimakkaasta anemiasta, sisäelinten surkastumisesta ja muista sisäisistä vaurioista. Eläinlääkäri joutui lopettamaan koiran. Oikeus ei pitänyt tekoa erityisen raakana, koska koiran omistaja ei kohdistanut lemmikkiinsä ulkoista väkivaltaa. Oikeuden tuomio: viisi kuukautta ehdollista vankeutta sekä viiden vuoden eläintenpitokielto, joka koskee kaikkia eläimiä.
On käsittämätöntä, ettei puolustuskyvyttömän elävän olennon pitkäkestoisesta kiduttamisesta ja kuolemantuottamisesta langeteta kunnon rangaistusta, kuten ehdotonta vankeutta. Talousrikoksista sen sijaan rangaistaan ankarasti, usein useamman vuoden ehdottomalla vankeudella sekä mittavilla vahingonkorvauksilla.
MOT-ohjelman selvityksen mukaan suurin osa poliisille ilmoitetuista eläinsuojelurikkomuksista ja -rikoksista jää tutkimatta. Vain murto-osa eläinsuojelurikoksista päätyy oikeuteen asti, ja tekijä saa useimmiten pelkästään sakkoja.
Lain silmissä eläin on esine, mikä on järjenvastaista ja julmaa. On korkea aika päivittää lainsäädäntöämme modernia yhteiskuntaa vastaavalle tasolle.
Eläinsuojelurikoksista saatavat rangaistukset ovat naurettavan lieviä
Suomessa eläimen henki on halpa, eikä sen kärsimystä pidetä juuri minään. Tämän todistavat eläinsuojelurikoksista saatavat rangaistukset, joista seuraavassa tuore esimerkki.
Koiran omistaja näännytti koiransa neljän kuukauden aikana nälkään, ja lopulta se ei jaksanut enää nostaa edes päätään. Nälkiintynyt ja heikkokuntoinen koira oli maannut niin kauan paikoillaan, että sille oli kehittynyt makuuhaava, ja se kärsi voimakkaasta anemiasta, sisäelinten surkastumisesta ja muista sisäisistä vaurioista. Eläinlääkäri joutui lopettamaan koiran. Oikeus ei pitänyt tekoa erityisen raakana, koska koiran omistaja ei kohdistanut lemmikkiinsä ulkoista väkivaltaa. Oikeuden tuomio: viisi kuukautta ehdollista vankeutta sekä viiden vuoden eläintenpitokielto, joka koskee kaikkia eläimiä.
On käsittämätöntä, ettei puolustuskyvyttömän elävän olennon pitkäkestoisesta kiduttamisesta ja kuolemantuottamisesta langeteta kunnon rangaistusta, kuten ehdotonta vankeutta. Talousrikoksista sen sijaan rangaistaan ankarasti, usein useamman vuoden ehdottomalla vankeudella sekä mittavilla vahingonkorvauksilla.
MOT-ohjelman selvityksen mukaan suurin osa poliisille ilmoitetuista eläinsuojelurikkomuksista ja -rikoksista jää tutkimatta. Vain murto-osa eläinsuojelurikoksista päätyy oikeuteen asti, ja tekijä saa useimmiten pelkästään sakkoja.
Lain silmissä eläin on esine, mikä on järjenvastaista ja julmaa. On korkea aika päivittää lainsäädäntöämme modernia yhteiskuntaa vastaavalle tasolle.
Joulukuu 2022, Essee
Elämme dystopiassa, emmekä tiedosta sitä
Elämme dystopiassa, emmekä tiedosta sitä
Tulevaisuuden kauhuyhteiskuntia eli dystopioita kuvataan yleisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Myös jotkut olemassa olevat autoritaariset valtiot vastaavat mielikuvaamme dystooppisesta sortoyhteiskunnasta, jossa elämä on painajaismaista, täynnä pelkoa ja kärsimystä. Ihmisiä hallitaan ja hirmutekoja oikeutetaan syöttämällä heille päivästä toiseen disinformaatiota. Valehteleminen, totuuden vältteleminen, harhaanjohtaminen, vääristely, pimittely, kaunistelu ja vaikeneminen ovat kovaa valuuttaa dystooppisessa yhteiskunnassa. Dystopiassa ihminen pärjää parhaiten, kun hän ei kyseenalaista mitään, vaan toimii normien mukaisesti.
Juutalaisten kansanmurhan mahdollisti äärimmäisyyksiin viety disinformaatio ja aivopesu. Yhdysvaltojen edellisen presidentin Donald Trumpin valtakaudelle tyypillistä oli valheiden suuri määrä. The Washington Postin faktantarkistajien mukaan Trump esitti neljän vuoden aikana 30 573 valheellista tai harhaanjohtavaa väittämää. Brexitissä misinformaatiolla ja disinformaatiolla oli suuri rooli. Misinformaatio tarkoittaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämistä, jota annetaan epähuomiossa eikä tarkoitus ole tahallisesti johtaa harhaan. Disinformaatio taas tarkoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, joka tiedetään vääräksi mutta jaetaan tarkoituksellisesti. Viime aikoina maailmaa on tyrmistyttänyt Venäjän hirmuteot Ukrainassa, jotka se oikeuttaa mitä uskomattomimmilla valheilla, joita ylläpitää tehokas propagandakoneisto.
Mutta miten on oman, modernin hyvinvointiyhteiskuntamme laita? Onko se totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle perustuva ihanneyhteiskunta, vai löytyykö siitäkin dystooppisia piirteitä, joita ehkä emme edes tiedosta? Väitän, että elämme tälläkin hetkellä keskellä dystopiaa, ja että olemme niin manipuloituja, ettemme edes huomaa sitä.
Tunnettu edesmennyt intialainen pappi ja psykoterapeutti Anthony de Mello sanoi, että suurin osa ihmisistä elää koko elämänsä automaattiohjauksella. Meidät ohjataan pienestä pitäen ajattelemaan ja tekemään asioita tietyllä tavalla, joka mielletään normaaliksi ja itsestään selväksi. Tämä koskee ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa, ei vain diktatuureissa eläviä.
Aivopesua tapahtuu millä tahansa elämän saralla. Kuinka monelle lapselle on esimerkiksi uskoteltu, että hän on huono jossakin asiassa, esimerkiksi laulamisessa, ja siinä uskossa hän on voinut pysyä hautaan asti? Narsistinen puoliso pystyy sanoillaan ja teoillaan muuttamaan kumppaninsa käsitystä itsestään niin että tämän itsetunto on lopulta täysin nujerrettu. Suomalaiselle konkurssi tarkoittaa yleensä suurta epäonnistumista ja häpeää, kun taas amerikkalaiselle se voi olla hyvinkin opettavainen ja kehittävä tapahtuma. Kaikki tämä on ajatusten tiedostamattoman muokkauksen tulosta. Tietysti on olemassa hyvääkin ohjausta, kuten hyvien tapojen opettaminen lapsille. Mutta valitettavan suuri osa uskomuksistamme ja mielipiteistämme ovat virheellisiä ja suorastaan vahingollisia itsellemme ja muille.
Yksi tärkeimmistä elämänalueista, jossa meitä manipuloidaan huomaamattamme on syöminen. Se on tärkeä ei vain oman terveytemme takia, vaan myös sen takia että se aiheuttaa valtavaa kärsimystä muille olennoille sekä kiihdyttää muun muassa ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Ensimmäinen taho, joka vaikuttaa lapsen syömiseen ja siihen, mitä lapsi kokee normaalina, on yleensä lapsen vanhemmat. Lapsen kasvaessa hänelle saattaa olla hyvin traumatisoiva kokemus tajuta, että vanhempien hänelle tarjoama ruoka on peräisin söpöstä eläimestä, joka on tapettu ja paloiteltu. Pienet lapset rakastavat eläimiä, ja suuri osa lasten pehmoista ja muista leluista on eläinhahmoja, ja lasten peleissä, animaatioissa ja saduissa esiintyy usein eläimiä. Kuitenkin valtaosa tuotantoeläimiä käsittelevistä kirjoista antaa yhä täysin vääristellyn kuvan tuotantoeläinten oloista. Pia Smedsin vuonna 2017 julkaistun väitöskirjatutkimuksen mukaan suuri osa alakoululaisista ei esimerkiksi tiedä mistä maito tulee ja että maatiloja luullaan eläintarhoiksi.
Kun itse kauan sitten olin juuri aloittanut koulunkäynnin, oppilaille opetettiin loru, jossa sanottiin, että joka tytön ja pojan on joka päivä nautittava maitoa, juustoa, kananmunaa ja voita. Jokaisen oppilaan piti opetella loru ulkoa, ja esittää se luokan edessä. Muistan edelleenkin kyseisen lorun sanat, joten aivopesu on ollut tehokasta. Yhä tänä päivänäkin kouluissa syötetään lapsille eläintuotantoa edistävää propagandaa koulumaitotukeen liittyvien pakollisten julisteiden avulla sekä esimerkiksi lihaviikkojen muodossa.
Päiväkodit, opiskelijaruokalat, varuskunnat, työpaikkaruokalat, vanhainkodit, sairaalat sekä muut instituutiot päättävät puolestamme mitä syömme. Ruokakaupat taas päättävät viime kädessä, mitä tuotteita hyllyiltä löytyy. Kuluttajat ja instituutiot tekevät ostopäätöksensä paljolti halvan hinnan perusteella, joka puolestaan riippuu maksettavan maataloustuen määrästä. Monella tapaa haitalliselle eläinteollisuudelle maksetaan paljon enemmän maataloustukia kuin ilmasto- ja ympäristöystävällisemmälle, eettisemmälle ja kansanterveyttä edistävälle kasvisteollisuudelle.
Kaiken ikäisiä kuluttajia johdetaan päivittäin harhaan mainonnan avulla. Mainonnassa voi esiintyä suoranaisia valheita, kuten kuvia iloisista, ulkona kirmaavista munijakanoista, kun ne todellisuudessa elävät ahdettuina pieniin metallihäkkeihin, rintalasta murtuneena. Harhaanjohtamista on myös se, että pimitetään oleellisia asioita, kuten että maidontuotannossa lehmä ja vasikka erotetaan toisistaan pian vasikan syntymän jälkeen, mikä on molemmille erittäin traumaattista. Myös monet julkkiskokit ja somevaikuttajat ovat eläintuotteiden vankkoja kannattajia. Mainonnan ja esimerkiksi somevaikuttamisen voima on valtava. Tutkimukset osoittavat, että kun samaa väittämää – myös suoranaista valhetta - toistetaan tarpeeksi monta kertaa, ihminen alkaa uskoa sitä.
Totuudenmukaisten, niin sanottujen vastamainosten näyttäminen taas on kielletty Mainonnan eettisen neuvoston sääntöjen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2019 Helsingin Sanomat kieltäytyi julkaisemasta lehdessään S-ryhmään kohdistettua mainosta. Kyse oli Oikeutta eläimille -järjestön kampanjamainoksesta, jonka tarkoitus oli kannustaa S-ryhmää luopumaan häkkikananmunien myynnistä. Mainoksia ei saa sääntöjen mukaan näyttää, mikäli ne herättävät katsojassa pelkoa tai kärsimystä. Toisin sanoen Suomessa ei saa näyttää totuutta eläinteollisuudesta, koska totuus on niin karmea, että se aiheuttaa mainoksen katsojassa pelkoa ja kärsimystä!
Eläintuotanto tapahtuu yleensä visusti suljettujen ovien takana, ja tavallisen kansalaisen on vaikea tai mahdotonta päästä vierailemaan tuotantolaitoksissa. Voisi olettaa, että esimerkiksi koululaisryhmille olisi opettavaista ja mielenkiintoista omin silmin nähdä ruokatuotannon eri vaiheita. En ole kuitenkaan kuullut, että koululuokka olisi vieraillut esimerkiksi broilerihallissa tai teurastamossa. Seinäjoen Taidehallissa vuonna 2021 esillä ollut Siat – Pigs -näyttely herätti kohua, vaikkei näyttely sisältänyt kovinkaan järkyttävää materiaalia. Osa näyttelyssä vierailleista nuorista oli kuitenkin kokenut näyttelyn ahdistavana, ja Kauhavan ja Kurikan kaupungeissa päätettiin, ettei oppilasryhmiä viedä katsomaan näyttelyä.
Joskus kuitenkin käy niin, että jokin aktivistien salaa eläintehtaassa tai teurastamossa kuvaama video saa valtakunnallista julkisuutta. Usein eläinten kaltoinkohtelun julkituonut henkilö onkin se, joka saa rangaistuksen, mutta eläinten kaltoinkohtelu saa jatkua rauhassa, koska se on useimmiten laillista toimintaa. Poliittiset päättäjät ja eläinteollisuus tekevätkin kaikkensa, ettei asiaan tule muutoksia. Uusi eläinten hyvinvointilaki, jota jo eläinten pahoinvointilaiksi kutsutaan, on tästä hyvä esimerkki. Eläinlaki ei selvästikään ole tehty tuotantoeläinten, vaan eläinteollisuuden suojelemiseksi. Kun sama ministeri täysin nurinkurisesti hoitaa sekä eläinten että eläinten hyväksikäyttäjien asioita on päivänselvää, kumman edut painavat enemmän vaakakupissa. Eläinsuojelurikoksista saa lisäksi naurettavan lieviä rangaistuksia. Tällaiset käytännön seikat antavat ihmisille vahvan signaalin, jonka seurauksena monet alkavat ajatella, ettei ole niin tärkeää miten eläimiä kohdellaan.
Pastori Kari Kuulan tapaus on merkillepantava esimerkki totuuden esiintuomisen estämisestä. Kuula kirjoitti parisen vuotta sitten Kirkko ja kaupunki -lehteen erinomaisen kolumnin, jossa hän kritisoi teollista eläintuotantoa tuoden muun muassa esille, että ihmisen tulisi välttää aiheuttamasta kärsimystä muille olennoille. Eläintuottajat nostivat kolumnista kovan äläkän ja MTK uhkasi oikeustoimilla ja kantelulla tuomiokapitulille. Piispatkin ottivat kantaa eläintuottajien puolesta, ja lopulta Kirkko ja kaupunki poisti kolumnin verkkosivuiltaan.
Ihminen onkin luonut eläimille maanpäällisen helvetin, dystopian. Arviolta 80 miljardia maassa elävää eläintä teurastetaan maailmassa joka vuosi ruoan takia, Suomessakin noin 86 miljoonaa. Merenelävät eivät ole luvuissa mukana. Se kärsimys, mitä aiheutamme näille olennoille sekä heidän elämänsä aikana että heidän kuolinhetkellään, on sanoinkuvaamatonta. Ihmisten ja tuotantoeläinten biomassa vastaa 96 prosenttia nisäkkäiden biomassasta kun villieläinten osuus on vaivaiset 4 prosenttia. Luontokato, ilmastonmuutos, pandemiat, antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit – eläinteollisuus on vahvasti mukana aiheuttamassa näitä valtavia kriisejä.
Joka kerta käydessäni ruokakaupassa minut valtaa ahdistunut, epätoivoinen ja epätodellinen olo. Kaikki nämä hyllymetrit täynnä eläinten ruumiinosia ja eritteitä – voiko tämä olla edes totta? Katson perheenäitiä tai -isää, joka on lastannut ostoskärryn täyteen makkaraa, paistia, maksalaatikkoa, voita, juustoa. Maitoa ja nakkeja lapsille. Leikkeleitä ja kinkkua aikuisille. Ilme hänen kasvoillaan ei värähdäkään hänen asetellessaan tuotteita kassahihnalle. Kaikki on hänen mielestään täysin normaalia, aivan kuten hänelle on lapsesta saakka opetettu. Hänellä ei ole pienentäkään aavistusta siitä, että hän on osa suurta väkivaltakoneistoa, että hän on keskellä dystopiaa. Kunnes ehkä jonakin päivänä, toivottavasti, jokin muuttuu.
Juutalaisten kansanmurhan mahdollisti äärimmäisyyksiin viety disinformaatio ja aivopesu. Yhdysvaltojen edellisen presidentin Donald Trumpin valtakaudelle tyypillistä oli valheiden suuri määrä. The Washington Postin faktantarkistajien mukaan Trump esitti neljän vuoden aikana 30 573 valheellista tai harhaanjohtavaa väittämää. Brexitissä misinformaatiolla ja disinformaatiolla oli suuri rooli. Misinformaatio tarkoittaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämistä, jota annetaan epähuomiossa eikä tarkoitus ole tahallisesti johtaa harhaan. Disinformaatio taas tarkoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, joka tiedetään vääräksi mutta jaetaan tarkoituksellisesti. Viime aikoina maailmaa on tyrmistyttänyt Venäjän hirmuteot Ukrainassa, jotka se oikeuttaa mitä uskomattomimmilla valheilla, joita ylläpitää tehokas propagandakoneisto.
Mutta miten on oman, modernin hyvinvointiyhteiskuntamme laita? Onko se totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle perustuva ihanneyhteiskunta, vai löytyykö siitäkin dystooppisia piirteitä, joita ehkä emme edes tiedosta? Väitän, että elämme tälläkin hetkellä keskellä dystopiaa, ja että olemme niin manipuloituja, ettemme edes huomaa sitä.
Tunnettu edesmennyt intialainen pappi ja psykoterapeutti Anthony de Mello sanoi, että suurin osa ihmisistä elää koko elämänsä automaattiohjauksella. Meidät ohjataan pienestä pitäen ajattelemaan ja tekemään asioita tietyllä tavalla, joka mielletään normaaliksi ja itsestään selväksi. Tämä koskee ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa, ei vain diktatuureissa eläviä.
Aivopesua tapahtuu millä tahansa elämän saralla. Kuinka monelle lapselle on esimerkiksi uskoteltu, että hän on huono jossakin asiassa, esimerkiksi laulamisessa, ja siinä uskossa hän on voinut pysyä hautaan asti? Narsistinen puoliso pystyy sanoillaan ja teoillaan muuttamaan kumppaninsa käsitystä itsestään niin että tämän itsetunto on lopulta täysin nujerrettu. Suomalaiselle konkurssi tarkoittaa yleensä suurta epäonnistumista ja häpeää, kun taas amerikkalaiselle se voi olla hyvinkin opettavainen ja kehittävä tapahtuma. Kaikki tämä on ajatusten tiedostamattoman muokkauksen tulosta. Tietysti on olemassa hyvääkin ohjausta, kuten hyvien tapojen opettaminen lapsille. Mutta valitettavan suuri osa uskomuksistamme ja mielipiteistämme ovat virheellisiä ja suorastaan vahingollisia itsellemme ja muille.
Yksi tärkeimmistä elämänalueista, jossa meitä manipuloidaan huomaamattamme on syöminen. Se on tärkeä ei vain oman terveytemme takia, vaan myös sen takia että se aiheuttaa valtavaa kärsimystä muille olennoille sekä kiihdyttää muun muassa ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Ensimmäinen taho, joka vaikuttaa lapsen syömiseen ja siihen, mitä lapsi kokee normaalina, on yleensä lapsen vanhemmat. Lapsen kasvaessa hänelle saattaa olla hyvin traumatisoiva kokemus tajuta, että vanhempien hänelle tarjoama ruoka on peräisin söpöstä eläimestä, joka on tapettu ja paloiteltu. Pienet lapset rakastavat eläimiä, ja suuri osa lasten pehmoista ja muista leluista on eläinhahmoja, ja lasten peleissä, animaatioissa ja saduissa esiintyy usein eläimiä. Kuitenkin valtaosa tuotantoeläimiä käsittelevistä kirjoista antaa yhä täysin vääristellyn kuvan tuotantoeläinten oloista. Pia Smedsin vuonna 2017 julkaistun väitöskirjatutkimuksen mukaan suuri osa alakoululaisista ei esimerkiksi tiedä mistä maito tulee ja että maatiloja luullaan eläintarhoiksi.
Kun itse kauan sitten olin juuri aloittanut koulunkäynnin, oppilaille opetettiin loru, jossa sanottiin, että joka tytön ja pojan on joka päivä nautittava maitoa, juustoa, kananmunaa ja voita. Jokaisen oppilaan piti opetella loru ulkoa, ja esittää se luokan edessä. Muistan edelleenkin kyseisen lorun sanat, joten aivopesu on ollut tehokasta. Yhä tänä päivänäkin kouluissa syötetään lapsille eläintuotantoa edistävää propagandaa koulumaitotukeen liittyvien pakollisten julisteiden avulla sekä esimerkiksi lihaviikkojen muodossa.
Päiväkodit, opiskelijaruokalat, varuskunnat, työpaikkaruokalat, vanhainkodit, sairaalat sekä muut instituutiot päättävät puolestamme mitä syömme. Ruokakaupat taas päättävät viime kädessä, mitä tuotteita hyllyiltä löytyy. Kuluttajat ja instituutiot tekevät ostopäätöksensä paljolti halvan hinnan perusteella, joka puolestaan riippuu maksettavan maataloustuen määrästä. Monella tapaa haitalliselle eläinteollisuudelle maksetaan paljon enemmän maataloustukia kuin ilmasto- ja ympäristöystävällisemmälle, eettisemmälle ja kansanterveyttä edistävälle kasvisteollisuudelle.
Kaiken ikäisiä kuluttajia johdetaan päivittäin harhaan mainonnan avulla. Mainonnassa voi esiintyä suoranaisia valheita, kuten kuvia iloisista, ulkona kirmaavista munijakanoista, kun ne todellisuudessa elävät ahdettuina pieniin metallihäkkeihin, rintalasta murtuneena. Harhaanjohtamista on myös se, että pimitetään oleellisia asioita, kuten että maidontuotannossa lehmä ja vasikka erotetaan toisistaan pian vasikan syntymän jälkeen, mikä on molemmille erittäin traumaattista. Myös monet julkkiskokit ja somevaikuttajat ovat eläintuotteiden vankkoja kannattajia. Mainonnan ja esimerkiksi somevaikuttamisen voima on valtava. Tutkimukset osoittavat, että kun samaa väittämää – myös suoranaista valhetta - toistetaan tarpeeksi monta kertaa, ihminen alkaa uskoa sitä.
Totuudenmukaisten, niin sanottujen vastamainosten näyttäminen taas on kielletty Mainonnan eettisen neuvoston sääntöjen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2019 Helsingin Sanomat kieltäytyi julkaisemasta lehdessään S-ryhmään kohdistettua mainosta. Kyse oli Oikeutta eläimille -järjestön kampanjamainoksesta, jonka tarkoitus oli kannustaa S-ryhmää luopumaan häkkikananmunien myynnistä. Mainoksia ei saa sääntöjen mukaan näyttää, mikäli ne herättävät katsojassa pelkoa tai kärsimystä. Toisin sanoen Suomessa ei saa näyttää totuutta eläinteollisuudesta, koska totuus on niin karmea, että se aiheuttaa mainoksen katsojassa pelkoa ja kärsimystä!
Eläintuotanto tapahtuu yleensä visusti suljettujen ovien takana, ja tavallisen kansalaisen on vaikea tai mahdotonta päästä vierailemaan tuotantolaitoksissa. Voisi olettaa, että esimerkiksi koululaisryhmille olisi opettavaista ja mielenkiintoista omin silmin nähdä ruokatuotannon eri vaiheita. En ole kuitenkaan kuullut, että koululuokka olisi vieraillut esimerkiksi broilerihallissa tai teurastamossa. Seinäjoen Taidehallissa vuonna 2021 esillä ollut Siat – Pigs -näyttely herätti kohua, vaikkei näyttely sisältänyt kovinkaan järkyttävää materiaalia. Osa näyttelyssä vierailleista nuorista oli kuitenkin kokenut näyttelyn ahdistavana, ja Kauhavan ja Kurikan kaupungeissa päätettiin, ettei oppilasryhmiä viedä katsomaan näyttelyä.
Joskus kuitenkin käy niin, että jokin aktivistien salaa eläintehtaassa tai teurastamossa kuvaama video saa valtakunnallista julkisuutta. Usein eläinten kaltoinkohtelun julkituonut henkilö onkin se, joka saa rangaistuksen, mutta eläinten kaltoinkohtelu saa jatkua rauhassa, koska se on useimmiten laillista toimintaa. Poliittiset päättäjät ja eläinteollisuus tekevätkin kaikkensa, ettei asiaan tule muutoksia. Uusi eläinten hyvinvointilaki, jota jo eläinten pahoinvointilaiksi kutsutaan, on tästä hyvä esimerkki. Eläinlaki ei selvästikään ole tehty tuotantoeläinten, vaan eläinteollisuuden suojelemiseksi. Kun sama ministeri täysin nurinkurisesti hoitaa sekä eläinten että eläinten hyväksikäyttäjien asioita on päivänselvää, kumman edut painavat enemmän vaakakupissa. Eläinsuojelurikoksista saa lisäksi naurettavan lieviä rangaistuksia. Tällaiset käytännön seikat antavat ihmisille vahvan signaalin, jonka seurauksena monet alkavat ajatella, ettei ole niin tärkeää miten eläimiä kohdellaan.
Pastori Kari Kuulan tapaus on merkillepantava esimerkki totuuden esiintuomisen estämisestä. Kuula kirjoitti parisen vuotta sitten Kirkko ja kaupunki -lehteen erinomaisen kolumnin, jossa hän kritisoi teollista eläintuotantoa tuoden muun muassa esille, että ihmisen tulisi välttää aiheuttamasta kärsimystä muille olennoille. Eläintuottajat nostivat kolumnista kovan äläkän ja MTK uhkasi oikeustoimilla ja kantelulla tuomiokapitulille. Piispatkin ottivat kantaa eläintuottajien puolesta, ja lopulta Kirkko ja kaupunki poisti kolumnin verkkosivuiltaan.
Ihminen onkin luonut eläimille maanpäällisen helvetin, dystopian. Arviolta 80 miljardia maassa elävää eläintä teurastetaan maailmassa joka vuosi ruoan takia, Suomessakin noin 86 miljoonaa. Merenelävät eivät ole luvuissa mukana. Se kärsimys, mitä aiheutamme näille olennoille sekä heidän elämänsä aikana että heidän kuolinhetkellään, on sanoinkuvaamatonta. Ihmisten ja tuotantoeläinten biomassa vastaa 96 prosenttia nisäkkäiden biomassasta kun villieläinten osuus on vaivaiset 4 prosenttia. Luontokato, ilmastonmuutos, pandemiat, antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit – eläinteollisuus on vahvasti mukana aiheuttamassa näitä valtavia kriisejä.
Joka kerta käydessäni ruokakaupassa minut valtaa ahdistunut, epätoivoinen ja epätodellinen olo. Kaikki nämä hyllymetrit täynnä eläinten ruumiinosia ja eritteitä – voiko tämä olla edes totta? Katson perheenäitiä tai -isää, joka on lastannut ostoskärryn täyteen makkaraa, paistia, maksalaatikkoa, voita, juustoa. Maitoa ja nakkeja lapsille. Leikkeleitä ja kinkkua aikuisille. Ilme hänen kasvoillaan ei värähdäkään hänen asetellessaan tuotteita kassahihnalle. Kaikki on hänen mielestään täysin normaalia, aivan kuten hänelle on lapsesta saakka opetettu. Hänellä ei ole pienentäkään aavistusta siitä, että hän on osa suurta väkivaltakoneistoa, että hän on keskellä dystopiaa. Kunnes ehkä jonakin päivänä, toivottavasti, jokin muuttuu.
Joulukuu 2021
Mitä laadukas ruoka oikeasti on?
Kun puhutaan laadukkaasta ruoasta, tarkoitetaan usein sitä, että ruoka sisältää hyviä ravintoaineita, että käytetyt tuotteet ovat puhtaita ja virheettömiä ja että ruoka on herkullista. Ilmastoystävällistä ja kestävästi tuotettua ruokaa voidaan myös pitää laadukkaana, ja se on ilahduttavasti tullut yhä tärkeämmäksi kuluttajille. Gourmet-ruoka yhdistetään usein ylellisyyteen, hienostuneisuuteen ja luksukseen.
Se, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä, on se, että tuotantoeläinten hyvinvointia ei juuri koskaan lasketa osatekijäksi korkealaatuisessa ruoassa. Hyvä esimerkki tästä on EU:n suojaama parmesaanijuusto, joka on luultavasti maailman kuuluisin juusto, ja jota ylistetään sen korkeasta laadusta ja hyvästä mausta. Italialainen eläinoikeusjärjestö Essere Animali on viime vuosina paljastanut järkyttäviä julmuuksia ja laiminlyöntejä tiloilla, joilta parmesaani- ja Grana Padano -juustojen maito on peräisin. Korkean laadun yhdistäminen näihin juustoihin on käsittämätöntä.
Yksi maamme julkkiskokeista näyttäytyy broilerinlihamainoksessa, jossa hän muun muassa kehuu kotimaisen broilerinlihan puhtautta siitä huolimatta, että joka viidennestä otetusta näytteestä on löydetty antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita (2018). Ainakin kahdeksaa lintuinfluenssatyyppiä, jotka kaikki voivat tappaa ihmisiä ja jotka voivat olla vaarallisempia kuin Covid-19, on viime aikoina tavattu broilerihalleissa ympäri maailmaa. Broilerinkasvatus on yksi julmimmista eläintuotannon muodoista, minkä korkeasti koulutettu kokki varmasti tietää. On erittäin vaikea ymmärtää että joku, varsinkin ammatti-ihminen, voi suositella broileria, joka on niin kaukana laadukkaasta ruoasta kuin vain voi olla.
Luksusravintoloiden ruokalistat paljastavat, että suurin osa tarjottavista ruokalajeista sisältävät eläintuotteita. Mutta ylellisintäkään gourmet-ruokaa ei voida sanoa laadukkaaksi, niin kauan kuin tuotteet ovat peräisin eläimistä. Kaikki eläintuotteet sisältävät enemmän tai vähemmän kärsimystä. Eläintehtaissa eläimet kokevat fyysistä ja henkistä kärsimystä jo elinaikanaan, ja kaikki eläimet kokevat sitä tullessaan tapetuiksi. Jotkut gourmet-herkut, kuten hanhenmaksa ja ravut, tuotetaan erityisen julmalla tavalla, kun eläimiä pakkosyötetään ja keitetään elävältä.
Joulu on ovella ja tuhannet suomalaiset siat joutuvat antamaan henkensä joka päivä, jotta ihmiset voivat syödä kinkkua. Siantuottajat ylpeilevät usein kotimaisen sianlihan korkeasta laadusta ja muistuttavat, että suomalaisille sioille annetaan vähemmän antibiootteja kuin monissa muissa maissa. Ennen teurastusta siat tukehdutetaan hiilidioksidilla, mikä aiheuttaa eläimille suurta kipua ja kärsimystä. Eläinrääkkäyksen avulla tuotetun lihan yhdistäminen korkeaan laatuun on täysin absurdia.
Laadukas ruoka ja kipu, kärsimys ja kuolema eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen.
Mitä laadukas ruoka oikeasti on?
Kun puhutaan laadukkaasta ruoasta, tarkoitetaan usein sitä, että ruoka sisältää hyviä ravintoaineita, että käytetyt tuotteet ovat puhtaita ja virheettömiä ja että ruoka on herkullista. Ilmastoystävällistä ja kestävästi tuotettua ruokaa voidaan myös pitää laadukkaana, ja se on ilahduttavasti tullut yhä tärkeämmäksi kuluttajille. Gourmet-ruoka yhdistetään usein ylellisyyteen, hienostuneisuuteen ja luksukseen.
Se, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä, on se, että tuotantoeläinten hyvinvointia ei juuri koskaan lasketa osatekijäksi korkealaatuisessa ruoassa. Hyvä esimerkki tästä on EU:n suojaama parmesaanijuusto, joka on luultavasti maailman kuuluisin juusto, ja jota ylistetään sen korkeasta laadusta ja hyvästä mausta. Italialainen eläinoikeusjärjestö Essere Animali on viime vuosina paljastanut järkyttäviä julmuuksia ja laiminlyöntejä tiloilla, joilta parmesaani- ja Grana Padano -juustojen maito on peräisin. Korkean laadun yhdistäminen näihin juustoihin on käsittämätöntä.
Yksi maamme julkkiskokeista näyttäytyy broilerinlihamainoksessa, jossa hän muun muassa kehuu kotimaisen broilerinlihan puhtautta siitä huolimatta, että joka viidennestä otetusta näytteestä on löydetty antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita (2018). Ainakin kahdeksaa lintuinfluenssatyyppiä, jotka kaikki voivat tappaa ihmisiä ja jotka voivat olla vaarallisempia kuin Covid-19, on viime aikoina tavattu broilerihalleissa ympäri maailmaa. Broilerinkasvatus on yksi julmimmista eläintuotannon muodoista, minkä korkeasti koulutettu kokki varmasti tietää. On erittäin vaikea ymmärtää että joku, varsinkin ammatti-ihminen, voi suositella broileria, joka on niin kaukana laadukkaasta ruoasta kuin vain voi olla.
Luksusravintoloiden ruokalistat paljastavat, että suurin osa tarjottavista ruokalajeista sisältävät eläintuotteita. Mutta ylellisintäkään gourmet-ruokaa ei voida sanoa laadukkaaksi, niin kauan kuin tuotteet ovat peräisin eläimistä. Kaikki eläintuotteet sisältävät enemmän tai vähemmän kärsimystä. Eläintehtaissa eläimet kokevat fyysistä ja henkistä kärsimystä jo elinaikanaan, ja kaikki eläimet kokevat sitä tullessaan tapetuiksi. Jotkut gourmet-herkut, kuten hanhenmaksa ja ravut, tuotetaan erityisen julmalla tavalla, kun eläimiä pakkosyötetään ja keitetään elävältä.
Joulu on ovella ja tuhannet suomalaiset siat joutuvat antamaan henkensä joka päivä, jotta ihmiset voivat syödä kinkkua. Siantuottajat ylpeilevät usein kotimaisen sianlihan korkeasta laadusta ja muistuttavat, että suomalaisille sioille annetaan vähemmän antibiootteja kuin monissa muissa maissa. Ennen teurastusta siat tukehdutetaan hiilidioksidilla, mikä aiheuttaa eläimille suurta kipua ja kärsimystä. Eläinrääkkäyksen avulla tuotetun lihan yhdistäminen korkeaan laatuun on täysin absurdia.
Laadukas ruoka ja kipu, kärsimys ja kuolema eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen.
Maaliskuu 2021
Nyt on korkea aika ajaa alas turkistarhaus
Turkistarhaus on taas kerran ollut tapetilla, koska minkkitarhoista ympäri maailmaa on löytynyt runsaasti koronavirusmuunnoksia. Nämä virusmuunnokset tekevät taistelun koronavirusta vastaan entistä haastavammaksi. Useat maat ovatkin koronan takia päättäneet luopua minkkitarhauksesta, ja monet maat ovat jo aikaisemmin tehneet päätöksen turkistarhauksen alasajosta.
Turkisala on ollut Suomessa tappiollinen jo pitkään, ja se saa vuosittain miljoonia euroja yhteiskunnan tukia. Tuoreen, Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista vastustaa nykyisenkaltaista turkistarhausta eli haluaisi lopettaa tarhauksen siirtymäajalla tai sallisi sen jatkuvan vain, jos eläimille taataan huomattavasti paremmat olot. Kyselyn mukaan 76 prosenttia ei hyväksy turkistarhauksen tukemista.
Turkista käytetään länsimaissa lähinnä pipojen, takkien ja jalkineiden somisteena, eli se on turhake sanan varsinaisessa merkityksessä. Näitä somisteita voi yhtä hyvin tehdä tekoturkiksesta, jonka ympäristökuormitus on paljon pienempi kuin aidon turkiksen (MTT:n tutkimus vuodelta 2011).
Turkistarhaus aiheuttaa Suomelle suurta imagohaittaa. Videot ja kuvat sairaan lihavista ”hirviöketuista” sekä vammautuneista ja kannibalismin kohteeksi joutuneista eläimistä ovat saaneet maailmanlaajuista huomiota. Nämä villieläimet on pakotettu elämään pienissä verkkopohjaisissa häkeissä lähellä toisiaan vailla minkäänlaista mahdollisuutta toteuttaa luontaisia tarpeitaan, mikä aiheuttaa niille jatkuvaa pelkoa ja stressiä. Tällaisissa olosuhteissa virukset jylläävät.
Mikäli Suomi ei halua taantua merkilliseksi takapajulaksi, jossa ei välitetä eläinten hyvinvoinnista, ympäristöstä, imagotahroista saatikka kansanterveydestä, olisi poliitikkojen tartuttava ripeästi toimeen ja vihdoin lopetettava turkistarhaus.
Nyt on korkea aika ajaa alas turkistarhaus
Turkistarhaus on taas kerran ollut tapetilla, koska minkkitarhoista ympäri maailmaa on löytynyt runsaasti koronavirusmuunnoksia. Nämä virusmuunnokset tekevät taistelun koronavirusta vastaan entistä haastavammaksi. Useat maat ovatkin koronan takia päättäneet luopua minkkitarhauksesta, ja monet maat ovat jo aikaisemmin tehneet päätöksen turkistarhauksen alasajosta.
Turkisala on ollut Suomessa tappiollinen jo pitkään, ja se saa vuosittain miljoonia euroja yhteiskunnan tukia. Tuoreen, Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista vastustaa nykyisenkaltaista turkistarhausta eli haluaisi lopettaa tarhauksen siirtymäajalla tai sallisi sen jatkuvan vain, jos eläimille taataan huomattavasti paremmat olot. Kyselyn mukaan 76 prosenttia ei hyväksy turkistarhauksen tukemista.
Turkista käytetään länsimaissa lähinnä pipojen, takkien ja jalkineiden somisteena, eli se on turhake sanan varsinaisessa merkityksessä. Näitä somisteita voi yhtä hyvin tehdä tekoturkiksesta, jonka ympäristökuormitus on paljon pienempi kuin aidon turkiksen (MTT:n tutkimus vuodelta 2011).
Turkistarhaus aiheuttaa Suomelle suurta imagohaittaa. Videot ja kuvat sairaan lihavista ”hirviöketuista” sekä vammautuneista ja kannibalismin kohteeksi joutuneista eläimistä ovat saaneet maailmanlaajuista huomiota. Nämä villieläimet on pakotettu elämään pienissä verkkopohjaisissa häkeissä lähellä toisiaan vailla minkäänlaista mahdollisuutta toteuttaa luontaisia tarpeitaan, mikä aiheuttaa niille jatkuvaa pelkoa ja stressiä. Tällaisissa olosuhteissa virukset jylläävät.
Mikäli Suomi ei halua taantua merkilliseksi takapajulaksi, jossa ei välitetä eläinten hyvinvoinnista, ympäristöstä, imagotahroista saatikka kansanterveydestä, olisi poliitikkojen tartuttava ripeästi toimeen ja vihdoin lopetettava turkistarhaus.
Helmikuu 2021
Eläintuotanto on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja pyhä lehmä, josta ei edes saa puhua
Olemme olleet koronapandemian kurimuksessa noin vuoden, eikä epidemiaa ole vieläkään saatu kuriin. Maailmanlaajuisesti tautiin on kuollut tähän mennessä yli 2,3 miljoonaa ihmistä, taloudelliset vaikutukset ovat valtavia ja yhteiskuntien sulkeminen aiheuttaa suurta kärsimystä, varsinkin iäkkäille ja nuorille.
Nykyisen pandemian aiheuttanut koronavirus on tutkijoiden mukaan levinnyt villieläintorilta. Monet muutkin taudit, kuten HIV, SARS ja Ebola ovat seuraus villieläinten hyväksikäytöstä ja niiden elinympäristöjen tuhoamisesta, useimmiten eläinteollisuuden tarpeisiin. Tuotantoeläinlaitokset, kuten sikalat ja siipikarjatilat, ovat myös erinomaisia virushautomoita. Esimerkiksi espanjantauti sekä sika- ja lintuinfluenssa ovat levinneet eläinteollisuudesta. Tutkijoiden mukaan on vain ajan kysymys, koska seuraava pandemia tulee, ja se voi olla paljon tappavampi kuin nykyinen koronapandemia.
Toinen suuri uhka ihmisten terveydelle ovat antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit. Maailmassa kuolee jo nyt vuosittain noin 700 000 ihmistä infektioihin, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Pian ollaan tilanteessa, jossa pienet vammat ja tavalliset infektiot kuten virtsatieinfektiot tappavat ihmisiä antibioottien tehottomuuden takia. Valtaosa maailman antibiooteista annetaan tuotantoeläimille, ja monissa maissa niitä annetaan myös ennaltaehkäisevästi tai kasvun lisäämiseksi.
Tuntuisi järkeenkäyvältä, että pandemiat ja antibioottikriisi olisi riittävä syy alkaa viipymättä tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka ratkaisevasti vähentäisivät globaalia eläintuotantoa. Muita yhtä painavia syitä eläintuotannon supistamiselle ovat ilmastonmuutos ja luontokato, jotka myös liittyvät tautien syntyyn, sekä eettiset syyt.
Vaikka ihmiskunnan ja koko planeettamme elinvoimaisuus on vaakalaudalla, poliittista tahtoa eläintuotannon vähentämiselle ei vain tunnu löytyvän. Lihan ja muiden eläintuotteiden kulutus päin vastoin lisääntyy hälyttävää tahtia. EU hehkuttaa kovasti ilmastotoimiaan, mutta esimerkiksi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), jota parhaillaan uudistetaan, uhkaa vahvasti vesittyä ilmastotoimien kannalta, ilmeisesti lihalobbareiden painostuksesta.
Eläinteollisuus tuntuu olevan joka puolella maailmaa pyhä lehmä, johon ei saa kajota, vaikka mitä tapahtuisi. Siitä ei myöskään sovi puhua, ainakaan Suomessa. Tästä on hyvä esimerkki pastori Kari Kuulan joitakin viikkoja sitten Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistu kolumni, jossa hän yleisluontoisesti kritisoi teollista eläintuotantoa. Eläintuottajat nostivat kolumnista kovan äläkän ja MTK uhkasi oikeustoimilla ja kantelulla tuomiokapitulille. Kirkko ja kaupunki poisti lopulta kolumnin verkkosivuiltaan, mikä on hyvin merkillistä sananvapautta ajatellen.
Olemme pahoissa vaikeuksissa, jos eläintuotannosta ei saa edes herättää keskustelua. Mikäli yleinen mielipide ei tue globaalin eläintuotannon vähentämistä, poliitikkojen on vaikea ryhtyä sellaisiin konkreettisiin toimiin, joita nyt epätoivoisesti tarvitaan.
Eläintuotanto on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja pyhä lehmä, josta ei edes saa puhua
Olemme olleet koronapandemian kurimuksessa noin vuoden, eikä epidemiaa ole vieläkään saatu kuriin. Maailmanlaajuisesti tautiin on kuollut tähän mennessä yli 2,3 miljoonaa ihmistä, taloudelliset vaikutukset ovat valtavia ja yhteiskuntien sulkeminen aiheuttaa suurta kärsimystä, varsinkin iäkkäille ja nuorille.
Nykyisen pandemian aiheuttanut koronavirus on tutkijoiden mukaan levinnyt villieläintorilta. Monet muutkin taudit, kuten HIV, SARS ja Ebola ovat seuraus villieläinten hyväksikäytöstä ja niiden elinympäristöjen tuhoamisesta, useimmiten eläinteollisuuden tarpeisiin. Tuotantoeläinlaitokset, kuten sikalat ja siipikarjatilat, ovat myös erinomaisia virushautomoita. Esimerkiksi espanjantauti sekä sika- ja lintuinfluenssa ovat levinneet eläinteollisuudesta. Tutkijoiden mukaan on vain ajan kysymys, koska seuraava pandemia tulee, ja se voi olla paljon tappavampi kuin nykyinen koronapandemia.
Toinen suuri uhka ihmisten terveydelle ovat antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit. Maailmassa kuolee jo nyt vuosittain noin 700 000 ihmistä infektioihin, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Pian ollaan tilanteessa, jossa pienet vammat ja tavalliset infektiot kuten virtsatieinfektiot tappavat ihmisiä antibioottien tehottomuuden takia. Valtaosa maailman antibiooteista annetaan tuotantoeläimille, ja monissa maissa niitä annetaan myös ennaltaehkäisevästi tai kasvun lisäämiseksi.
Tuntuisi järkeenkäyvältä, että pandemiat ja antibioottikriisi olisi riittävä syy alkaa viipymättä tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka ratkaisevasti vähentäisivät globaalia eläintuotantoa. Muita yhtä painavia syitä eläintuotannon supistamiselle ovat ilmastonmuutos ja luontokato, jotka myös liittyvät tautien syntyyn, sekä eettiset syyt.
Vaikka ihmiskunnan ja koko planeettamme elinvoimaisuus on vaakalaudalla, poliittista tahtoa eläintuotannon vähentämiselle ei vain tunnu löytyvän. Lihan ja muiden eläintuotteiden kulutus päin vastoin lisääntyy hälyttävää tahtia. EU hehkuttaa kovasti ilmastotoimiaan, mutta esimerkiksi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), jota parhaillaan uudistetaan, uhkaa vahvasti vesittyä ilmastotoimien kannalta, ilmeisesti lihalobbareiden painostuksesta.
Eläinteollisuus tuntuu olevan joka puolella maailmaa pyhä lehmä, johon ei saa kajota, vaikka mitä tapahtuisi. Siitä ei myöskään sovi puhua, ainakaan Suomessa. Tästä on hyvä esimerkki pastori Kari Kuulan joitakin viikkoja sitten Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistu kolumni, jossa hän yleisluontoisesti kritisoi teollista eläintuotantoa. Eläintuottajat nostivat kolumnista kovan äläkän ja MTK uhkasi oikeustoimilla ja kantelulla tuomiokapitulille. Kirkko ja kaupunki poisti lopulta kolumnin verkkosivuiltaan, mikä on hyvin merkillistä sananvapautta ajatellen.
Olemme pahoissa vaikeuksissa, jos eläintuotannosta ei saa edes herättää keskustelua. Mikäli yleinen mielipide ei tue globaalin eläintuotannon vähentämistä, poliitikkojen on vaikea ryhtyä sellaisiin konkreettisiin toimiin, joita nyt epätoivoisesti tarvitaan.
Joulukuu 2019
Kidutetulle joulukinkulle on saatava loppu
Jokainen, joka on katsellut netistä sikojen hiilidioksiditainnutusta tietää, että tapahtuma on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Hiilidioksiditainnutus aiheuttaa eläimissä äärimmäisen voimakasta ahdistusta, ja kaasu polttaa, yskittää ja saa aikaan voimakkaan tukehtumisen tunteen. Altistuessaan hiilidioksidille siat joutuvat täydelliseen paniikkiin ja kirkuvat, tärisevät ja kiipeävät toinen toistensa päälle ja kaasukammion seiniä pitkin ennen kuin ne noin minuutin kuluttua menettävät tajuntansa.
Suomalaisilla kotitalouksilla on varaa heittää vuosittain roskiin 120-160 miljoona kiloa syömäkelpoista ruokaa, joten kyllä meillä tulee olla varaa maksaa siitä, ettei sikojen tarvitsisi viimeisinä hetkinään kokea hirvittävää kärsimystä. Poliitikoilta on vaadittava, että käyttöön otetaan pikimmiten jokin inhimillisempi tainnutusmenetelmä, vaikka se olisikin hieman kalliimpi. Kuluttajallekin tulisi parempi mieli tietäessään, ettei joulupöydän kunkkua ole kidutettu.
Kidutetulle joulukinkulle on saatava loppu
Jokainen, joka on katsellut netistä sikojen hiilidioksiditainnutusta tietää, että tapahtuma on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Hiilidioksiditainnutus aiheuttaa eläimissä äärimmäisen voimakasta ahdistusta, ja kaasu polttaa, yskittää ja saa aikaan voimakkaan tukehtumisen tunteen. Altistuessaan hiilidioksidille siat joutuvat täydelliseen paniikkiin ja kirkuvat, tärisevät ja kiipeävät toinen toistensa päälle ja kaasukammion seiniä pitkin ennen kuin ne noin minuutin kuluttua menettävät tajuntansa.
Suomalaisilla kotitalouksilla on varaa heittää vuosittain roskiin 120-160 miljoona kiloa syömäkelpoista ruokaa, joten kyllä meillä tulee olla varaa maksaa siitä, ettei sikojen tarvitsisi viimeisinä hetkinään kokea hirvittävää kärsimystä. Poliitikoilta on vaadittava, että käyttöön otetaan pikimmiten jokin inhimillisempi tainnutusmenetelmä, vaikka se olisikin hieman kalliimpi. Kuluttajallekin tulisi parempi mieli tietäessään, ettei joulupöydän kunkkua ole kidutettu.
Marraskuu 2019
Lihansyönnin lopettaminen on helppoa
Moni potee huolta ja ahdistusta ilmastokriisistä ja lajien sukupuutosta ja haluaisi siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, mutta kokee sen vaikeaksi. Tähän löytyy kuitenkin tehokas apukeino, ja se on tutustuminen tuotantoeläinten oloihin.
Tutkimusten mukaan monilla kuluttajilla ei ole paikkansapitävää tietoa eläintuotannosta, eikä se ole ihme. Mainokset, elintarvikkeiden pakkausmerkinnät sekä koulu- ja lastenkirjat eivät yleensä kerro mitään niistä erittäin järkyttävistä asioista, jotka eläinteollisuus pitää sisällään. Totuudenmukaisten vastamainosten näyttäminen on kielletty, mikäli ne herättävät katsojassa pelkoa tai kärsimystä. Tavallisella kuluttajalla ei myöskään ole pääsyä tuotantotiloille eikä teurastamoille.
Suuri osa eläinteollisuudessa tapahtuvista kauheuksista on täysin laillisia, mutta valitettavan usein tuotantoeläimiin kohdistuu myös raakaa väkivaltaa ja vakavaa, jopa kuolemaan johtavaa laiminlyöntiä.
Kuluttaja ei ole onneksi täysin vääristelevien mainosten armoilla, vaan pystyy halutessaan ottamaan selvää faktoista. Esimerkiksi netistä löytyy runsaasti tietoa sekä kuva- ja videomateriaalia tuotantoeläinten oloista.
Helsingin Sanomissa 4.8.2019 kerrottiin, miten suositun loviisalaisen vegaaniravintola Bellan toisen omistajan Heli Hassisen lapset näyttivät hänelle videoita teurastamoista, jolloin hänen silmänsä aukesivat lihateollisuuden raakuudelle. Teurastamovideot nähtyään Hassinen ei halunnut enää koskeakaan pihviin, ja muutti pihviravintolansa vegaaniseksi. Nyt Bellan vegaanisille lauantaibrunsseille tullaan pitkienkin matkojen päästä.
Vegaaninen ruoka tai kasvisruoka onkin tavattoman herkullista, kun sen osaa valmistaa hyvin. Kaupan hyllyille ilmestyy jatkuvasti uusia vegaanisia lihankorvikkeita, valmisruokia ja muita kasviperäisiä tuotteita, ja useimmista ravintoloista saa vegaanisia annoksia. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen on nykyään vaivatonta, ja miltei kaikille tutuille ruokalajeille löytyy valmiiksi vegaanisoidut reseptit. Vegaaniliiton nettisivuilta saa tärkeää tietoa ravitsemuksesta, ja esimerkiksi miten urheilijan kannattaa koostaa ravintonsa.
Sen lisäksi, että vegaaninen ruokavalio on eettisin ja ilmastoystävällisin vaihtoehto, se on terveydenkin kannalta suositeltavaa, koska se esimerkiksi vähentää sairastumista suolistosyöpään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.
Lihansyönnin lopettaminen on helppoa
Moni potee huolta ja ahdistusta ilmastokriisistä ja lajien sukupuutosta ja haluaisi siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, mutta kokee sen vaikeaksi. Tähän löytyy kuitenkin tehokas apukeino, ja se on tutustuminen tuotantoeläinten oloihin.
Tutkimusten mukaan monilla kuluttajilla ei ole paikkansapitävää tietoa eläintuotannosta, eikä se ole ihme. Mainokset, elintarvikkeiden pakkausmerkinnät sekä koulu- ja lastenkirjat eivät yleensä kerro mitään niistä erittäin järkyttävistä asioista, jotka eläinteollisuus pitää sisällään. Totuudenmukaisten vastamainosten näyttäminen on kielletty, mikäli ne herättävät katsojassa pelkoa tai kärsimystä. Tavallisella kuluttajalla ei myöskään ole pääsyä tuotantotiloille eikä teurastamoille.
Suuri osa eläinteollisuudessa tapahtuvista kauheuksista on täysin laillisia, mutta valitettavan usein tuotantoeläimiin kohdistuu myös raakaa väkivaltaa ja vakavaa, jopa kuolemaan johtavaa laiminlyöntiä.
Kuluttaja ei ole onneksi täysin vääristelevien mainosten armoilla, vaan pystyy halutessaan ottamaan selvää faktoista. Esimerkiksi netistä löytyy runsaasti tietoa sekä kuva- ja videomateriaalia tuotantoeläinten oloista.
Helsingin Sanomissa 4.8.2019 kerrottiin, miten suositun loviisalaisen vegaaniravintola Bellan toisen omistajan Heli Hassisen lapset näyttivät hänelle videoita teurastamoista, jolloin hänen silmänsä aukesivat lihateollisuuden raakuudelle. Teurastamovideot nähtyään Hassinen ei halunnut enää koskeakaan pihviin, ja muutti pihviravintolansa vegaaniseksi. Nyt Bellan vegaanisille lauantaibrunsseille tullaan pitkienkin matkojen päästä.
Vegaaninen ruoka tai kasvisruoka onkin tavattoman herkullista, kun sen osaa valmistaa hyvin. Kaupan hyllyille ilmestyy jatkuvasti uusia vegaanisia lihankorvikkeita, valmisruokia ja muita kasviperäisiä tuotteita, ja useimmista ravintoloista saa vegaanisia annoksia. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen on nykyään vaivatonta, ja miltei kaikille tutuille ruokalajeille löytyy valmiiksi vegaanisoidut reseptit. Vegaaniliiton nettisivuilta saa tärkeää tietoa ravitsemuksesta, ja esimerkiksi miten urheilijan kannattaa koostaa ravintonsa.
Sen lisäksi, että vegaaninen ruokavalio on eettisin ja ilmastoystävällisin vaihtoehto, se on terveydenkin kannalta suositeltavaa, koska se esimerkiksi vähentää sairastumista suolistosyöpään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.
Lokakuu 2018
Niin kauan kuin planeettaamme tuhoavaa tehotuotantoa jatketaan, on eläimille taattava edes minimihyvinvointi
Esitellessään hallituksen linjauksia uudeksi eläinsuojelulaiksi ministeri Jari Leppä totesi, että "Suomi on eläinten hyvinvoinnin mallimaa, ja tällä lainsäädännöllä parannamme hyvinvointia entisestään.” Tätä väittämää on hyvin vaikea ymmärtää, koska hallitus ei ole takaamassa useille eläinryhmille edes minimihyvinvointia. Esimerkiksi lehmiä saa edelleen pitää päästään sidottuina parsiin ja emakoita saa sulkea kääntymisen ja liikkumisen estäviin porsitushäkkeihin. Mahdollisuus liikkua on yksi eläimen perustarpeista, ja mikäli tämänkaltainen hyvinvoinnin perusedellytys evätään tuotantoeläimiltä, on maamme tulevaisuudessakin kaukana eläinsuojelun mallimaasta.
Turkistarhaus on eläimille suunnatonta kärsimystä aiheuttava tuotantomuoto ja epäeettisyyden perikuva, koska se perustuu nykyaikana ainoastaan ihmisen turhamaisuuteen. Moni valtio onkin päättänyt luopua turkistarhauksesta kokonaan tai osittain. Mikäli hallitus saa tahtonsa läpi, Suomi ei ole kieltämässä turkistarhausta eikä edes takaamassa turkiseläimille jatkuvaa vedensaantia siitoseläimiä lukuunottamatta.
Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on tulossa pakolliseksi, mutta suojelua kipeästi tarvitsevat kissat on jätetty uudistuksen ulkopuolelle. Kissat kärsivät alhaisesta arvostuksesta ja usein niitä kohdellaan julmasti ja niiden hoitoa laiminlyödään. Kymmenet tuhannet luontoon hylätyt kissat ja ulkona vapaasti liikkuvat kotikissat aiheuttavat lisäksi valtavaa tuhoa linnustolle. Pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti olisi tärkeä askel kissojen arvostuksen ja huolenpidon lisäämiseksi.
Eläinten surkeaa asemaa yhteiskunnassamme kuvastaa se, että sama ministeriö vastaa sekä eläimistä hyötyvien eläintuottajien asioista että tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja on selvää, kenen edut painavat vaa’assa enemmän. Eläinten asioita hoitava ylin virkamies, eli maa- ja metsätalousministeri, on usein itsekin eläintuottaja, kuten nykyinenkin ministeri. Maamme eläinsuojeluvastainen hallitus ilmoitti heti alkajaisiksi, ettei eläinsuojelulakiin tule mitään parannuksia tuotantoeläimille, mikäli niistä koituu kustannuksia eläintuottajille. Eläinten hyvinvointiasioista tulisikin vastata ministeriön, jolla ei ole kytköksiä eläimiä taloudellisesti hyödyntäviin tahoihin.
Sen lisäksi, että eläintuotanto aiheuttaa suurta kärsimystä tuotantoeläimille, se tuhoaa planeettaamme ennennäkemättömällä tavalla. Tehotuotanto ajaa luonnonvaraisia eläimiä sukupuuttoon, saastuttaa valtameriä ja vesistöjä, tuhoaa sademetsiä sekä käyttää valtavia määriä energiaa ja luonnonvaroja. Eläintuotanto synnyttää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita sekä altistaa ihmisiä lihavuudelle ja lukuisille sairauksille. Tehotuotanto aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kaikki liikenne yhteensä. Kuluneen kesän hirmuhelteet, kuivuus ja tuhoutuneet viljasadot, ennätysmäiset sinileväkukinnot ja naapurimaan rajut metsäpalot ovat esimakua ilmastonmuutoksen seurauksista meidän leveysasteillamme.
Eläintuotanto ja ilmastonmuutos ovat tulevaisuuden suurimpia turvallisuusuhkia, koska hupenevat luonnonvarat kuten makea vesi sekä vähenevät viljeltävät ja asuinkelpoiset maa-alueet saavat aikaan nälänhätää, konflikteja ja pakolaisaaltoja. On arvioitu, että Eurooppaan saattaa saapua miljoonittain ilmastopakolaisia, jolloin aseellisetkin konfliktit ovat mahdollisia. Puolustusministerin kannattaisikin olla ennemmin huolissaan eläinperäisen ruoan aiheuttamasta turvallisuusuhasta kuin armeijan kahdesta viikoittaisesta kasvisateriasta. Kehitys kulkee vääjäämättä kohti kasvispainotteista ruokatuotantoa mikäli haluamme, että planeettamme säilyy asuinkelpoisena. Keinoliha ja muut vastaavat tuotteet ovat tuloillaan, mutta siihen asti kasvipohjaisen ruoan tulisi olla normi.
Niin kauan kuin harjoitamme tehotuotantoa meillä on ehdoton velvollisuus huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Esitys uudesta eläinsuojelulaista on lähtenyt eduskuntakäsittelyyn, ja eduskunnalla on mahdollisuus tehdä siihen muutoksia. Viimeisimmän Eurobarometrin mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa, että tuotantoeläimiä suojellaan nykyistä paremmin. Tulevia vaaleja silmälläpitäen on mielenkiintoista nähdä, noudattavatko kansanedustajat kansan tahtoa ja säätävät eläinten oloja aidosti parantavan eläinsuojelulain.
Niin kauan kuin planeettaamme tuhoavaa tehotuotantoa jatketaan, on eläimille taattava edes minimihyvinvointi
Esitellessään hallituksen linjauksia uudeksi eläinsuojelulaiksi ministeri Jari Leppä totesi, että "Suomi on eläinten hyvinvoinnin mallimaa, ja tällä lainsäädännöllä parannamme hyvinvointia entisestään.” Tätä väittämää on hyvin vaikea ymmärtää, koska hallitus ei ole takaamassa useille eläinryhmille edes minimihyvinvointia. Esimerkiksi lehmiä saa edelleen pitää päästään sidottuina parsiin ja emakoita saa sulkea kääntymisen ja liikkumisen estäviin porsitushäkkeihin. Mahdollisuus liikkua on yksi eläimen perustarpeista, ja mikäli tämänkaltainen hyvinvoinnin perusedellytys evätään tuotantoeläimiltä, on maamme tulevaisuudessakin kaukana eläinsuojelun mallimaasta.
Turkistarhaus on eläimille suunnatonta kärsimystä aiheuttava tuotantomuoto ja epäeettisyyden perikuva, koska se perustuu nykyaikana ainoastaan ihmisen turhamaisuuteen. Moni valtio onkin päättänyt luopua turkistarhauksesta kokonaan tai osittain. Mikäli hallitus saa tahtonsa läpi, Suomi ei ole kieltämässä turkistarhausta eikä edes takaamassa turkiseläimille jatkuvaa vedensaantia siitoseläimiä lukuunottamatta.
Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on tulossa pakolliseksi, mutta suojelua kipeästi tarvitsevat kissat on jätetty uudistuksen ulkopuolelle. Kissat kärsivät alhaisesta arvostuksesta ja usein niitä kohdellaan julmasti ja niiden hoitoa laiminlyödään. Kymmenet tuhannet luontoon hylätyt kissat ja ulkona vapaasti liikkuvat kotikissat aiheuttavat lisäksi valtavaa tuhoa linnustolle. Pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti olisi tärkeä askel kissojen arvostuksen ja huolenpidon lisäämiseksi.
Eläinten surkeaa asemaa yhteiskunnassamme kuvastaa se, että sama ministeriö vastaa sekä eläimistä hyötyvien eläintuottajien asioista että tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja on selvää, kenen edut painavat vaa’assa enemmän. Eläinten asioita hoitava ylin virkamies, eli maa- ja metsätalousministeri, on usein itsekin eläintuottaja, kuten nykyinenkin ministeri. Maamme eläinsuojeluvastainen hallitus ilmoitti heti alkajaisiksi, ettei eläinsuojelulakiin tule mitään parannuksia tuotantoeläimille, mikäli niistä koituu kustannuksia eläintuottajille. Eläinten hyvinvointiasioista tulisikin vastata ministeriön, jolla ei ole kytköksiä eläimiä taloudellisesti hyödyntäviin tahoihin.
Sen lisäksi, että eläintuotanto aiheuttaa suurta kärsimystä tuotantoeläimille, se tuhoaa planeettaamme ennennäkemättömällä tavalla. Tehotuotanto ajaa luonnonvaraisia eläimiä sukupuuttoon, saastuttaa valtameriä ja vesistöjä, tuhoaa sademetsiä sekä käyttää valtavia määriä energiaa ja luonnonvaroja. Eläintuotanto synnyttää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita sekä altistaa ihmisiä lihavuudelle ja lukuisille sairauksille. Tehotuotanto aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kaikki liikenne yhteensä. Kuluneen kesän hirmuhelteet, kuivuus ja tuhoutuneet viljasadot, ennätysmäiset sinileväkukinnot ja naapurimaan rajut metsäpalot ovat esimakua ilmastonmuutoksen seurauksista meidän leveysasteillamme.
Eläintuotanto ja ilmastonmuutos ovat tulevaisuuden suurimpia turvallisuusuhkia, koska hupenevat luonnonvarat kuten makea vesi sekä vähenevät viljeltävät ja asuinkelpoiset maa-alueet saavat aikaan nälänhätää, konflikteja ja pakolaisaaltoja. On arvioitu, että Eurooppaan saattaa saapua miljoonittain ilmastopakolaisia, jolloin aseellisetkin konfliktit ovat mahdollisia. Puolustusministerin kannattaisikin olla ennemmin huolissaan eläinperäisen ruoan aiheuttamasta turvallisuusuhasta kuin armeijan kahdesta viikoittaisesta kasvisateriasta. Kehitys kulkee vääjäämättä kohti kasvispainotteista ruokatuotantoa mikäli haluamme, että planeettamme säilyy asuinkelpoisena. Keinoliha ja muut vastaavat tuotteet ovat tuloillaan, mutta siihen asti kasvipohjaisen ruoan tulisi olla normi.
Niin kauan kuin harjoitamme tehotuotantoa meillä on ehdoton velvollisuus huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Esitys uudesta eläinsuojelulaista on lähtenyt eduskuntakäsittelyyn, ja eduskunnalla on mahdollisuus tehdä siihen muutoksia. Viimeisimmän Eurobarometrin mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa, että tuotantoeläimiä suojellaan nykyistä paremmin. Tulevia vaaleja silmälläpitäen on mielenkiintoista nähdä, noudattavatko kansanedustajat kansan tahtoa ja säätävät eläinten oloja aidosti parantavan eläinsuojelulain.
Kesäkuu 2018
Miksei kissoista huolehdita?
Kissa on Suomen suosituin, mutta samalla aliarvostetuin lemmikkieläin. Kissoista ei huolehdita läheskään yhtä hyvin kuin esimerkiksi koirista. Ongelman taustalla on virheellisiä uskomuksia ja valitettavasti myös ihmisten välinpitämättömyyttä.
Kissan arvostuksen puute näkyy esimerkiksi yleisessä käytännössä olla ottamatta kissanpennuista maksua. Olisikin erittäin tärkeää, ettei kissanpentuja koskaan luovutettaisi ilmaiseksi. On tavallista, että kissa jätetään rokottamatta, leikkaamatta ja tunnistusmerkitsemättä, ja usein kissan hoitoon ei muutenkaan olla valmiita panostamaan taloudellisesti. Ei-toivottuja kissanpentuja tapetaan laittomasti mitä epäinhimillisimmillä tavoilla esimerkiksi hukuttamalla, hirttämällä, tukehduttamalla tai hakkaamalla hengiltä.
On kansallinen häpeä, että Suomessa on kymmeniätuhansia hylättyjä tai villiintyneitä kissoja, joista monet kuolevat luonnossa. On täysin virheellinen luulo, että kissa pärjäisi luonnossa omin päin. Hylätty kissa joutuu usein kärsimään kohtuuttomasti esimerkiksi nälästä, janosta, kylmyydestä, taudeista ja loukkaantumisista. Hylätyt tai villiintyneet kissat lisääntyvät holtittomasti muodostaen isoja populaatioita, jotka ovat aliravittuja, sisäsiittoisia ja luonnevikaisia.
Maaseudulla vallitsee edelleen käytäntö, että kissat päästetään kulkemaan vapaina luonnossa. Vapaana kulkeva kissa on alttiina monille vaaroille. Se voi esimerkiksi loukkaantua tai jäädä auton alle, saada erilaisia tauteja, joutua tappeluihin tai villin eläimen saaliiksi, tai karata. Lain mukaan lemmikillä pitää olla turvallinen pitopaikka. Jos kissa juoksentelee esimerkiksi liikenteen seassa, se ei ole turvassa. Kissa, joka liikkuu ilman valvontaa omistajansa kotipiirin rajojen ulkopuolella on lain mukaan jätetty heitteille, josta omistajalle voidaan määrätä sakkorangaistus.
Kissojen vapaana liikkumiseen liittyy myös toinen erittäin suuri ongelma. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kaikki Suomessa asuvat kotikissat, jotka kulkevat luonnossa vapaina, tappavat kuukausittain yli 140 000 lintua. Tämän lisäksi kissat tappavat ja vahingoittavat esimerkiksi oravia ja jäniksiä. Tutkimustiedon mukaan villiintyneet kissat tappavat 4–5 kertaa kotikissoja enemmän. Tähän vuodenaikaan luonnossa on runsaasti vastakuoriutuneita, lentokyvyttömiä linnunpoikasia ja muita eläinten poikasia, jolloin on erityisen tärkeää olla päästämättä kissaa ulos ilman valvontaa. Kissa on vieraslaji Suomen luonnossa, eikä kotikissan tarvitse pyydystää ruokaa luonnosta elääkseen. Kissa ei luonnollisesti voi saalistusvietilleen mitään, mutta kissan omistaja on vastuussa jokaisesta kissan tappamasta linnusta.
Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja siihen tulisi ehdottomasti sisällyttää kissojen sirutuspakko. Pakollinen tunnistusmerkintä olisi tärkeä askel kissojen arvostuksen ja huolenpidon lisäämiseksi.
Miksei kissoista huolehdita?
Kissa on Suomen suosituin, mutta samalla aliarvostetuin lemmikkieläin. Kissoista ei huolehdita läheskään yhtä hyvin kuin esimerkiksi koirista. Ongelman taustalla on virheellisiä uskomuksia ja valitettavasti myös ihmisten välinpitämättömyyttä.
Kissan arvostuksen puute näkyy esimerkiksi yleisessä käytännössä olla ottamatta kissanpennuista maksua. Olisikin erittäin tärkeää, ettei kissanpentuja koskaan luovutettaisi ilmaiseksi. On tavallista, että kissa jätetään rokottamatta, leikkaamatta ja tunnistusmerkitsemättä, ja usein kissan hoitoon ei muutenkaan olla valmiita panostamaan taloudellisesti. Ei-toivottuja kissanpentuja tapetaan laittomasti mitä epäinhimillisimmillä tavoilla esimerkiksi hukuttamalla, hirttämällä, tukehduttamalla tai hakkaamalla hengiltä.
On kansallinen häpeä, että Suomessa on kymmeniätuhansia hylättyjä tai villiintyneitä kissoja, joista monet kuolevat luonnossa. On täysin virheellinen luulo, että kissa pärjäisi luonnossa omin päin. Hylätty kissa joutuu usein kärsimään kohtuuttomasti esimerkiksi nälästä, janosta, kylmyydestä, taudeista ja loukkaantumisista. Hylätyt tai villiintyneet kissat lisääntyvät holtittomasti muodostaen isoja populaatioita, jotka ovat aliravittuja, sisäsiittoisia ja luonnevikaisia.
Maaseudulla vallitsee edelleen käytäntö, että kissat päästetään kulkemaan vapaina luonnossa. Vapaana kulkeva kissa on alttiina monille vaaroille. Se voi esimerkiksi loukkaantua tai jäädä auton alle, saada erilaisia tauteja, joutua tappeluihin tai villin eläimen saaliiksi, tai karata. Lain mukaan lemmikillä pitää olla turvallinen pitopaikka. Jos kissa juoksentelee esimerkiksi liikenteen seassa, se ei ole turvassa. Kissa, joka liikkuu ilman valvontaa omistajansa kotipiirin rajojen ulkopuolella on lain mukaan jätetty heitteille, josta omistajalle voidaan määrätä sakkorangaistus.
Kissojen vapaana liikkumiseen liittyy myös toinen erittäin suuri ongelma. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kaikki Suomessa asuvat kotikissat, jotka kulkevat luonnossa vapaina, tappavat kuukausittain yli 140 000 lintua. Tämän lisäksi kissat tappavat ja vahingoittavat esimerkiksi oravia ja jäniksiä. Tutkimustiedon mukaan villiintyneet kissat tappavat 4–5 kertaa kotikissoja enemmän. Tähän vuodenaikaan luonnossa on runsaasti vastakuoriutuneita, lentokyvyttömiä linnunpoikasia ja muita eläinten poikasia, jolloin on erityisen tärkeää olla päästämättä kissaa ulos ilman valvontaa. Kissa on vieraslaji Suomen luonnossa, eikä kotikissan tarvitse pyydystää ruokaa luonnosta elääkseen. Kissa ei luonnollisesti voi saalistusvietilleen mitään, mutta kissan omistaja on vastuussa jokaisesta kissan tappamasta linnusta.
Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja siihen tulisi ehdottomasti sisällyttää kissojen sirutuspakko. Pakollinen tunnistusmerkintä olisi tärkeä askel kissojen arvostuksen ja huolenpidon lisäämiseksi.
Toukokuu 2018
Kuluttajilta pimitetään oleellista tietoa ruokatuotannosta
Pia Smedsin tuore väitöstutkimus osoittaa, että jopa yli kolmasosalla alakoululaisista on virheellinen kuva ruokatuotannosta. Moni ei esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee, ja oppilaiden mielikuva maatilasta on monesti romantisoitunut tai maatila koetaan jonkinlaisena eläintarhana.
Tutkimustulos on hälyttävä, mutta toisaalta täysin looginen. Hyvin harvoin kuluttajille tarjotaan paikkansapitävää ja kokonaisvaltaista tietoa etenkään eläintuotteiden alkuperästä. Smedsin tutkimuksen mukaan lapset saavat tietonsa muun muassa mainoksista, televisio-ohjelmista ja piirretyistä. Myös aikuisten ruokatietous on usein peräisin samankaltaisista lähteistä. On erittäin ongelmallista, että ne tahot, jotka hyötyvät eläinten käytöstä taloudellisesti, ovat kuluttajien pääasiallisia tietolähteitä. Kuluttajat saavat vääristyneen kuvan ruokatuotannosta, jolloin heidän on vaikea tehdä valveutuneita ostopäätöksiä.
Koulun tulisi tarjota lapsille riippumatonta faktatietoa ruokatuotannosta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on säädetty, että koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Tästä huolimatta lehmänmaitoa mainostetaan kouluissa EU:n rahoittaman koulumaitotuen turvin, ja lihaa on mainostettu kotimaisen lihan viikon yhteydessä. Varsinkin lehmänmaitoa mainostetaan välttämättömänä terveyden rakennusaineena, mikä ei pidä paikkaansa. Koulukirjoissa annetaan eläintuotannosta lisäksi täysin vääristynyt, siloteltu ja satukirjamainen kuva.
Kuluttajia johdetaan päivittäin harhaan muun muassa vääristävillä ruokamainoksilla ja ”feel good” -pakkausnimikkeillä ja -kuvilla, kun taas eläintuotteiden totuudenmukainen mainonta tai vastamainonta ei ole käytännössä edes sallittua. Kansainvälisen kauppakamarin markkinointisääntöjen mukaan markkinoinnissa ei tule ilman perusteltua syytä käyttää hyväksi pelkoa, vastoinkäymisiä tai kärsimystä. Mikäli kuluttajille näytettäisiin eläinteollisuus totuudenmukaisesti, se herättäisi monissa väistämättä pelkoa ja kärsimystä, jolloin he saattaisivat jättää tuotteet ostamatta.
Viime vuosina on julkaistu myös toisenlaista materiaalia eläinteollisuudesta. Suomessakin on useamman kerran kauhisteltu eläinaktivistien salaa kuvaamia videoita tuotantolaitoksilta ja teurastamoilta. Vastaiskuna tämänkaltaisille videoille ilomantsilaisen maitotilan nuori isäntä Ville Puhakka latasi Facebookiin videon omalta tuotantolaitokseltaan. Videota on katsottu yli 200 000 kertaa, ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä lähetti Puhakalle henkilökohtaisen kiitoskirjeen esimerkillisestä kuluttajatyöstä suomalaisen eläinteollisuuden hyväksi.
On sinänsä erittäin tervetullutta, että kuluttajille tarjotaan mahdollisuus nähdä omin silmin, mitä maatiloilla tapahtuu. Mutta kuten eläintuottajien tarjoamassa materiaalissa on tyypillistä, mitään ikäviä asioita ei videolla näytetä. Sen sijaan katsojat pääsevät esimerkiksi näkemään, miten huippumodernissa eläintehtaassa eläimet syövät, käyttävät lypsyrobottia ja ovat automaattisen karjaharjan rapsuteltavina.
Puhakka korostaa avoimuuden merkitystä ruokatuotannossa, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää. Mikäli pyritään avoimuuteen herää kuitenkin kysymys, miksei videolla näytetä lehmän koko elämänkaarta mukaanlukien keinosiemennystä, vasikan riistämistä emoltaan, vasikan sarvenaiheen polttamista ja sitä, kun eläin teurastetaan, vaikka se haluaisikin elää? Kenties siksi, että eläinteollisuus on sen verran brutaalia, että sen totuudenmukainen näyttäminen kuluttajille mitä todennäköisimmin vähentäisi eläintuotteiden menekkiä.
Kuluttajilta pimitetään oleellista tietoa ruokatuotannosta
Pia Smedsin tuore väitöstutkimus osoittaa, että jopa yli kolmasosalla alakoululaisista on virheellinen kuva ruokatuotannosta. Moni ei esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee, ja oppilaiden mielikuva maatilasta on monesti romantisoitunut tai maatila koetaan jonkinlaisena eläintarhana.
Tutkimustulos on hälyttävä, mutta toisaalta täysin looginen. Hyvin harvoin kuluttajille tarjotaan paikkansapitävää ja kokonaisvaltaista tietoa etenkään eläintuotteiden alkuperästä. Smedsin tutkimuksen mukaan lapset saavat tietonsa muun muassa mainoksista, televisio-ohjelmista ja piirretyistä. Myös aikuisten ruokatietous on usein peräisin samankaltaisista lähteistä. On erittäin ongelmallista, että ne tahot, jotka hyötyvät eläinten käytöstä taloudellisesti, ovat kuluttajien pääasiallisia tietolähteitä. Kuluttajat saavat vääristyneen kuvan ruokatuotannosta, jolloin heidän on vaikea tehdä valveutuneita ostopäätöksiä.
Koulun tulisi tarjota lapsille riippumatonta faktatietoa ruokatuotannosta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on säädetty, että koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Tästä huolimatta lehmänmaitoa mainostetaan kouluissa EU:n rahoittaman koulumaitotuen turvin, ja lihaa on mainostettu kotimaisen lihan viikon yhteydessä. Varsinkin lehmänmaitoa mainostetaan välttämättömänä terveyden rakennusaineena, mikä ei pidä paikkaansa. Koulukirjoissa annetaan eläintuotannosta lisäksi täysin vääristynyt, siloteltu ja satukirjamainen kuva.
Kuluttajia johdetaan päivittäin harhaan muun muassa vääristävillä ruokamainoksilla ja ”feel good” -pakkausnimikkeillä ja -kuvilla, kun taas eläintuotteiden totuudenmukainen mainonta tai vastamainonta ei ole käytännössä edes sallittua. Kansainvälisen kauppakamarin markkinointisääntöjen mukaan markkinoinnissa ei tule ilman perusteltua syytä käyttää hyväksi pelkoa, vastoinkäymisiä tai kärsimystä. Mikäli kuluttajille näytettäisiin eläinteollisuus totuudenmukaisesti, se herättäisi monissa väistämättä pelkoa ja kärsimystä, jolloin he saattaisivat jättää tuotteet ostamatta.
Viime vuosina on julkaistu myös toisenlaista materiaalia eläinteollisuudesta. Suomessakin on useamman kerran kauhisteltu eläinaktivistien salaa kuvaamia videoita tuotantolaitoksilta ja teurastamoilta. Vastaiskuna tämänkaltaisille videoille ilomantsilaisen maitotilan nuori isäntä Ville Puhakka latasi Facebookiin videon omalta tuotantolaitokseltaan. Videota on katsottu yli 200 000 kertaa, ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä lähetti Puhakalle henkilökohtaisen kiitoskirjeen esimerkillisestä kuluttajatyöstä suomalaisen eläinteollisuuden hyväksi.
On sinänsä erittäin tervetullutta, että kuluttajille tarjotaan mahdollisuus nähdä omin silmin, mitä maatiloilla tapahtuu. Mutta kuten eläintuottajien tarjoamassa materiaalissa on tyypillistä, mitään ikäviä asioita ei videolla näytetä. Sen sijaan katsojat pääsevät esimerkiksi näkemään, miten huippumodernissa eläintehtaassa eläimet syövät, käyttävät lypsyrobottia ja ovat automaattisen karjaharjan rapsuteltavina.
Puhakka korostaa avoimuuden merkitystä ruokatuotannossa, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää. Mikäli pyritään avoimuuteen herää kuitenkin kysymys, miksei videolla näytetä lehmän koko elämänkaarta mukaanlukien keinosiemennystä, vasikan riistämistä emoltaan, vasikan sarvenaiheen polttamista ja sitä, kun eläin teurastetaan, vaikka se haluaisikin elää? Kenties siksi, että eläinteollisuus on sen verran brutaalia, että sen totuudenmukainen näyttäminen kuluttajille mitä todennäköisimmin vähentäisi eläintuotteiden menekkiä.
Maaliskuu 2018
Turkis on turha, epäeettinen ja ympäristölle haitallinen tuote
Sipoon Sanomat julkaisi 15. maaliskuuta turkislobbari Leena Harkimon kirjoittaman kolumnin, jossa hän hehkuttaa satavuotiasta turkisalaa. Tosiasiassa turkisalan alamäki jatkuu: suomalaisia sairaalloisen lihavia ”hirviökettuja” on viime aikoina kauhisteltu ympäri maailmaa, turkishuutokauppojen myynti on laskenut ja monet maat ja muodin jättiläiset sanovat ei turkiksille, viimeisimpinä Norjan valtio ja Versacen muotitalo. Turkisvastaisuus leviää vauhdilla ja valveutuneet kuluttajat haluavat eettisiä ja ekologisia tuotteita, johon turkisala yrittää vastata viherpesulla.
Turkis on tuote, joka perustuu vain ja ainoastaan ihmisen turhamaisuuteen, joten Harkimon väitettä turkisalan vastuullisuudesta voi vain ihmetellä. Nykyisen vaatetuotannon aikana kukaan ei tarvitse turkkia, paitsi turkin omistava eläin. Tutkimusten mukaan (mm. MTT:n tutkimus vuodelta 2011) aidon turkiksen tai turkissomisteen ympäristökuormitus on moninkertainen keinoturkikseen verrattuna.
Turkistuotteiden pitkäikäisyyteen on myös vaikea tänä päivänä vedota. Kokoturkikset eivät ole olleet länsimaissa pitkään aikaan muodissa, ja turkista käytetään lähinnä takkien, pipojen ja jalkineiden somisteena. Näin ollen turkistuotteen todellinen elinikä on sama kuin vaatteen, johon se on kiinnitetty, ja se tuskin yltää vuosikymmeniin.
Harkimo mainostaa turkistuotteita luonnonmukaisina, mikä on irvokasta. Turkiseläimet elävät ahtaissa verkkohäkeissä kaukana luonnollisesta elinympäristöstään vailla mitään mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Jotta turkis ei mädäntyisi sitä täytyy käsitellä lukuisilla myrkyllisillä aineilla, mikä sekään ei ole kovinkaan luonnonmukaista.
Harkimo kuvaa turkiselinkeinoa ekosysteeminä, jossa tuotantoeläinten hyvinvointi on pääasiana. Tämä väite on pöyristyttävä, koska turkiseläinten oltavat ovat karmeat. Turkiseläimet eivät ole kesyyntyneitä, ja tarhaus aiheuttaa niille jatkuvaa pelkoa ja stressiä, joka ilmenee stereotyyppisenä liikehdintänä, vammoina, sairauksina, itsensä tai häkkitovereiden puremisena ja poikasten tappamisena. Eläinsuojelutarkastuksissa jopa puolet turkistarhoista on saanut huomautuksia huonosta eläintenpidosta, ja media uutisoi säännöllisesti turkistarhoilla tapahtuvista, todella räikeistä eläinsuojelurikkomuksista (viimeisimmät tapaukset uutisoitiin pari viikkoa sitten).
On erittäin valitettavaa, että kuluttajille syötetään jatkuvasti harhaanjohtavaa tietoa turkisalasta. Kaikkein eläin- ja ympäristöystävällisintä on jättää kaikenlaiset karvat - sekä aidot turkikset että tekoturkikset - kaupan hyllylle.
Turkis on turha, epäeettinen ja ympäristölle haitallinen tuote
Sipoon Sanomat julkaisi 15. maaliskuuta turkislobbari Leena Harkimon kirjoittaman kolumnin, jossa hän hehkuttaa satavuotiasta turkisalaa. Tosiasiassa turkisalan alamäki jatkuu: suomalaisia sairaalloisen lihavia ”hirviökettuja” on viime aikoina kauhisteltu ympäri maailmaa, turkishuutokauppojen myynti on laskenut ja monet maat ja muodin jättiläiset sanovat ei turkiksille, viimeisimpinä Norjan valtio ja Versacen muotitalo. Turkisvastaisuus leviää vauhdilla ja valveutuneet kuluttajat haluavat eettisiä ja ekologisia tuotteita, johon turkisala yrittää vastata viherpesulla.
Turkis on tuote, joka perustuu vain ja ainoastaan ihmisen turhamaisuuteen, joten Harkimon väitettä turkisalan vastuullisuudesta voi vain ihmetellä. Nykyisen vaatetuotannon aikana kukaan ei tarvitse turkkia, paitsi turkin omistava eläin. Tutkimusten mukaan (mm. MTT:n tutkimus vuodelta 2011) aidon turkiksen tai turkissomisteen ympäristökuormitus on moninkertainen keinoturkikseen verrattuna.
Turkistuotteiden pitkäikäisyyteen on myös vaikea tänä päivänä vedota. Kokoturkikset eivät ole olleet länsimaissa pitkään aikaan muodissa, ja turkista käytetään lähinnä takkien, pipojen ja jalkineiden somisteena. Näin ollen turkistuotteen todellinen elinikä on sama kuin vaatteen, johon se on kiinnitetty, ja se tuskin yltää vuosikymmeniin.
Harkimo mainostaa turkistuotteita luonnonmukaisina, mikä on irvokasta. Turkiseläimet elävät ahtaissa verkkohäkeissä kaukana luonnollisesta elinympäristöstään vailla mitään mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Jotta turkis ei mädäntyisi sitä täytyy käsitellä lukuisilla myrkyllisillä aineilla, mikä sekään ei ole kovinkaan luonnonmukaista.
Harkimo kuvaa turkiselinkeinoa ekosysteeminä, jossa tuotantoeläinten hyvinvointi on pääasiana. Tämä väite on pöyristyttävä, koska turkiseläinten oltavat ovat karmeat. Turkiseläimet eivät ole kesyyntyneitä, ja tarhaus aiheuttaa niille jatkuvaa pelkoa ja stressiä, joka ilmenee stereotyyppisenä liikehdintänä, vammoina, sairauksina, itsensä tai häkkitovereiden puremisena ja poikasten tappamisena. Eläinsuojelutarkastuksissa jopa puolet turkistarhoista on saanut huomautuksia huonosta eläintenpidosta, ja media uutisoi säännöllisesti turkistarhoilla tapahtuvista, todella räikeistä eläinsuojelurikkomuksista (viimeisimmät tapaukset uutisoitiin pari viikkoa sitten).
On erittäin valitettavaa, että kuluttajille syötetään jatkuvasti harhaanjohtavaa tietoa turkisalasta. Kaikkein eläin- ja ympäristöystävällisintä on jättää kaikenlaiset karvat - sekä aidot turkikset että tekoturkikset - kaupan hyllylle.
Huhtikuu 2017
Hallitus suojelee eläintuotantoa, ei niinkään eläimiä tai ympäristöä
Suomi on maailman kaikkein vauraimpia maita. Silti hallitus on päättänyt, ettei uuteen eläinsuojelulakiin tule mitään parannuksia tuotantoeläimille, mikäli niistä koituu kustannuksia. Maaliskuussa hallitus lisäksi pienensi sikaloiden jo aiemmin nykylainsäädännössä sovittuja tilavaatimuksia, koska sianlihan ylituotanto on johtanut sikatilalliset taloudelliseen ahdinkoon.
Tuoreen Eurobarometrin mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa parannuksia tuotantoeläimille. YK:n mukaan eläintuotteiden kulutusta pitäisi merkittävästi vähentää ilmastonmuutoksen takia. Kasvispainotteinen ruokavalio edistää lisäksi merkittävästi kansanterveyttä. Tästä huolimatta hallitus suojelee eläintuotantoa, ei niinkään eläimiä, ympäristöä tai ihmisten terveyttä.
Tuotantoeläinten kohtelu sekä eläintuotannon maapallolle ja sen asukkaille aiheuttamat käsittämättömät tuhot ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Monet maat ovatkin merkittävästi parantaneet tuotantoeläimiä koskevaa hyvinvointilainsäädäntöään ja vähentäneet eläintuotteiden kulutusta. Suomen nykyhallitus sen sijaan ei tunnu olevan valmis vastaamaan näihin haasteisiin.
Hallitus suojelee eläintuotantoa, ei niinkään eläimiä tai ympäristöä
Suomi on maailman kaikkein vauraimpia maita. Silti hallitus on päättänyt, ettei uuteen eläinsuojelulakiin tule mitään parannuksia tuotantoeläimille, mikäli niistä koituu kustannuksia. Maaliskuussa hallitus lisäksi pienensi sikaloiden jo aiemmin nykylainsäädännössä sovittuja tilavaatimuksia, koska sianlihan ylituotanto on johtanut sikatilalliset taloudelliseen ahdinkoon.
Tuoreen Eurobarometrin mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa parannuksia tuotantoeläimille. YK:n mukaan eläintuotteiden kulutusta pitäisi merkittävästi vähentää ilmastonmuutoksen takia. Kasvispainotteinen ruokavalio edistää lisäksi merkittävästi kansanterveyttä. Tästä huolimatta hallitus suojelee eläintuotantoa, ei niinkään eläimiä, ympäristöä tai ihmisten terveyttä.
Tuotantoeläinten kohtelu sekä eläintuotannon maapallolle ja sen asukkaille aiheuttamat käsittämättömät tuhot ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Monet maat ovatkin merkittävästi parantaneet tuotantoeläimiä koskevaa hyvinvointilainsäädäntöään ja vähentäneet eläintuotteiden kulutusta. Suomen nykyhallitus sen sijaan ei tunnu olevan valmis vastaamaan näihin haasteisiin.
Huhtikuu 2017
Kiinan surkea eläinsuojelu jäi vaille huomiota
Kiinan presidentti Xi Jinping kävi äskettäin valtiovierailulla Suomessa. Suurimman huomion saivat kaksi jättiläispandaa, jotka Suomi kalliiseen hintaan saa vuokrata Kiinalta. Presidentti Niinistön mukaan ihmisoikeuksistakin toki keskusteltiin, mikä on hienoa.
Täysin vaille huomiota jäi sen sijaan Kiinan miltei olematon eläinsuojelu, mitä tulee muihin eläimiin. Eläinsuojelulainsäädännön puuttuminen mahdollistaa esimerkiksi eläinten nylkemisen elävältä ilman mitään rangaistusta. Jopa 20 miljoonaa koiraa päätyy vuosittain kiinalaisiin ruokapöytiin tultuaan ensin kidutetuksi mitä karmeimmilla tavoilla. Eksoottisia eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja ja tiikereitä uhkaa sukupuutto, koska Kiinassa on valtava kysyntä niiden ruumiinosista. Äärimmäisen julma karhunsappiteollisuus kukoistaa yhä Kiinassa siitä huolimatta, että karhun sapelle on lukuisia yrttipohjaisia ja synteettisiä vaihtoehtoja. Käsittämätön määrä eläimiä kituu Kiinan eläintehtaissa, eläintarhoissa ja sirkuksissa.
Kiina huolehtii hyvin jättipandoistaan, koska nämä eläimet ovat niin kutsutun pandadiplomatian tärkeitä poliittisia pelinappuloita. Useimmat muut Kiinan eläimistä elävät surkeissa oloissa ja tapetaan julmalla tavalla. Erityisesti nämä eläimet kaipaisivat maailmanlaajuista huomiota ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuten presidentti Niinistö.
Kiinan surkea eläinsuojelu jäi vaille huomiota
Kiinan presidentti Xi Jinping kävi äskettäin valtiovierailulla Suomessa. Suurimman huomion saivat kaksi jättiläispandaa, jotka Suomi kalliiseen hintaan saa vuokrata Kiinalta. Presidentti Niinistön mukaan ihmisoikeuksistakin toki keskusteltiin, mikä on hienoa.
Täysin vaille huomiota jäi sen sijaan Kiinan miltei olematon eläinsuojelu, mitä tulee muihin eläimiin. Eläinsuojelulainsäädännön puuttuminen mahdollistaa esimerkiksi eläinten nylkemisen elävältä ilman mitään rangaistusta. Jopa 20 miljoonaa koiraa päätyy vuosittain kiinalaisiin ruokapöytiin tultuaan ensin kidutetuksi mitä karmeimmilla tavoilla. Eksoottisia eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja ja tiikereitä uhkaa sukupuutto, koska Kiinassa on valtava kysyntä niiden ruumiinosista. Äärimmäisen julma karhunsappiteollisuus kukoistaa yhä Kiinassa siitä huolimatta, että karhun sapelle on lukuisia yrttipohjaisia ja synteettisiä vaihtoehtoja. Käsittämätön määrä eläimiä kituu Kiinan eläintehtaissa, eläintarhoissa ja sirkuksissa.
Kiina huolehtii hyvin jättipandoistaan, koska nämä eläimet ovat niin kutsutun pandadiplomatian tärkeitä poliittisia pelinappuloita. Useimmat muut Kiinan eläimistä elävät surkeissa oloissa ja tapetaan julmalla tavalla. Erityisesti nämä eläimet kaipaisivat maailmanlaajuista huomiota ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuten presidentti Niinistö.
Maaliskuu 2016
EU sallii koirien kidutuksen vuodesta toiseen
On taas vuodenaika, jolloin yli 100.000 metsästyskoiraa hylätään tai tapetaan Espanjassa metsästyskauden päätyttyä. Usein koirat kidutetaan kuoliaaksi esimerkiksi hirttämällä, polttamalla elävältä tai hukuttamalla. Hylättyjen metsästyskoirien kohtalo ei ole paljon parempi. Eläimet joutuvat kärsimään nälästä, kylmyydestä, sairauksista, loukkaantumisista ja ihmisten vainosta. Samaa pätee muihinkin kodittomiin koiriin, joita EU:ssa on miljoonittain. Kodittomia kissoja lienee vieläkin enemmän kuin koiria.
Mikään EU-laki ei suojele lemmikkieläimiä edes kaikkein raaimmalta kidutukselta tai kaltoinkohtelulta. Eläinten kohtelusta järkyttyneiden EU-kansalaisten kääntyessä EU:n puoleen on vastaus aina se, ettei EU:lla ole toimivaltaa puuttua asiaan. Koska lakeja kuitenkin on mahdollista muuttaa, on käsittämätöntä, ettei lemmikkieläimiä suojelevaa EU-lainsäädäntöä ole vieläkään saatu aikaan. Eläinten kaltoinkohtelu tuskin on EU:n arvojen mukaista, ja suurin osa EU-kansalaisista haluaa, että eläimiä kohdellaan hyvin. Lemmikkieläimet on pikaisesti saatava EU:n suojelun piiriin.
EU sallii koirien kidutuksen vuodesta toiseen
On taas vuodenaika, jolloin yli 100.000 metsästyskoiraa hylätään tai tapetaan Espanjassa metsästyskauden päätyttyä. Usein koirat kidutetaan kuoliaaksi esimerkiksi hirttämällä, polttamalla elävältä tai hukuttamalla. Hylättyjen metsästyskoirien kohtalo ei ole paljon parempi. Eläimet joutuvat kärsimään nälästä, kylmyydestä, sairauksista, loukkaantumisista ja ihmisten vainosta. Samaa pätee muihinkin kodittomiin koiriin, joita EU:ssa on miljoonittain. Kodittomia kissoja lienee vieläkin enemmän kuin koiria.
Mikään EU-laki ei suojele lemmikkieläimiä edes kaikkein raaimmalta kidutukselta tai kaltoinkohtelulta. Eläinten kohtelusta järkyttyneiden EU-kansalaisten kääntyessä EU:n puoleen on vastaus aina se, ettei EU:lla ole toimivaltaa puuttua asiaan. Koska lakeja kuitenkin on mahdollista muuttaa, on käsittämätöntä, ettei lemmikkieläimiä suojelevaa EU-lainsäädäntöä ole vieläkään saatu aikaan. Eläinten kaltoinkohtelu tuskin on EU:n arvojen mukaista, ja suurin osa EU-kansalaisista haluaa, että eläimiä kohdellaan hyvin. Lemmikkieläimet on pikaisesti saatava EU:n suojelun piiriin.
Syyskuu 2015
Suomi on eläinsuojeluvastainen maa
Useimmissa Euroopan maissa eläinsuojelu on viime vuosina ottanut isoja edistysaskelia, mutta Suomen kehitys on tässäkin suhteessa pysähtynyt. Hallituksen viimeaikaiset päätökset keskeyttää turkisasetuksen valmistelu, lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen toimi sekä käytännössä romuttaa kolme vuotta valmisteltu eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus osoittavat, etteivät puolustuskyvyttömien eläinten kärsimykset merkitse tässä maassa mitään. Suomi on jo herättänyt kansainvälistä huomiota ollessaan Unkarin ja Romanian lisäksi EU:n ainoa maa, jossa eläimen raiskaaminen on sallittua. Mikäli hallitus ei peru näitä käsittämättömiä päätöksiä, seuraavina vuosikymmeninä Suomi tulee tunnetuksi maana, jossa on Euroopan alkeellisin eläinsuojelulainsäädäntö.
Suomi on eläinsuojeluvastainen maa
Useimmissa Euroopan maissa eläinsuojelu on viime vuosina ottanut isoja edistysaskelia, mutta Suomen kehitys on tässäkin suhteessa pysähtynyt. Hallituksen viimeaikaiset päätökset keskeyttää turkisasetuksen valmistelu, lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen toimi sekä käytännössä romuttaa kolme vuotta valmisteltu eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus osoittavat, etteivät puolustuskyvyttömien eläinten kärsimykset merkitse tässä maassa mitään. Suomi on jo herättänyt kansainvälistä huomiota ollessaan Unkarin ja Romanian lisäksi EU:n ainoa maa, jossa eläimen raiskaaminen on sallittua. Mikäli hallitus ei peru näitä käsittämättömiä päätöksiä, seuraavina vuosikymmeninä Suomi tulee tunnetuksi maana, jossa on Euroopan alkeellisin eläinsuojelulainsäädäntö.
Maaliskuu 2015
Miksei suomalaisille kuluttajille tiedoteta koiran- ja kissannahkatuotteista?
Muiden maiden tiedotusvälineet ovat viime kuukausina näkyvästi julkaisseet Eläinsuojelujärjestö PETAn tekemän raportin kiinalaisista teurastamoista, joissa koiria kidutetaan ja nyljetään elävältä nahan takia, josta valmistetaan käsineitä, vöitä ja muita tuotteita maailmanlaajuiseen myyntiin. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalainen media on ollut hiljaa, ja ihmettelen miksi näin on. Olen varma, että jokainen meistä kuluttajista haluaisi olla tietoinen siitä, että Suomestakin ostettujen, esimerkiksi "Made in Italy" -merkittyjen nahkakäsineiden raaka-aine saattaa olla peräisin äärimmäisen julmasti kohdellusta koirasta tai kissasta.
Miksei suomalaisille kuluttajille tiedoteta koiran- ja kissannahkatuotteista?
Muiden maiden tiedotusvälineet ovat viime kuukausina näkyvästi julkaisseet Eläinsuojelujärjestö PETAn tekemän raportin kiinalaisista teurastamoista, joissa koiria kidutetaan ja nyljetään elävältä nahan takia, josta valmistetaan käsineitä, vöitä ja muita tuotteita maailmanlaajuiseen myyntiin. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalainen media on ollut hiljaa, ja ihmettelen miksi näin on. Olen varma, että jokainen meistä kuluttajista haluaisi olla tietoinen siitä, että Suomestakin ostettujen, esimerkiksi "Made in Italy" -merkittyjen nahkakäsineiden raaka-aine saattaa olla peräisin äärimmäisen julmasti kohdellusta koirasta tai kissasta.