Espanjalaisten metsästyskoirien (galgojen)
hirvittävä kohtelu
Kuva: ”An adopted Spanish Galgo”, tekijä: OmarCurrosSimón, lisenssi: Attribution-ShareAlike 3.0 Unported
Espanjassa hylätään tai kidutetaan kuoliaaksi vuosittain noin 60.000 vinttikoiraa (galgoja), erityisesti Castile y Leonissa, Extremadurassa ja Andalusiassa.
Metsästäjät (galgueros) käyttävät galgoja jäniksen metsästykseen. Koirat elävät lyhyen elämänsä hirvittävissä olosuhteissa ahdettuina pieniin, likaisiin vajoihin vailla päivänvaloa. Koirat ovat usein kytkettynä ilman mahdollisuutta liikkumiseen. Ne ovat useimmiten nälkiintyineitä ja sairaita, eivätkä saa minkäänlaista inhimillistä huolenpitoa saatikka hellyyttä.
Metsästyskauden jälkeen metsästäjät hankkiutuvat eroon useimmista koiristaan joko jättämällä koirat heitteille tai hävittämällä ne mitä hirvittävimmillä tavoilla. Uuden koiran ostaminen tulee halvemmaksi kuin vanhan pitäminen, koska koiria tehtaillaan suuria määriä ilmaan minkäälaista viranomaisvalvontaa.
Koirat tapetaan usein perinteisesti hirttämällä niin että takatassut juuri ja juuri koskettavat maata aiheuttaen koiralle äärimmäistä tuskaa ja ahdistusta monen päivän ajan kunnes koira lopulta kuolee. Muita perinteisiä tappamiskeinoja on heittää koira hylättyyn kaivoon palavan puuaineksen kera, kivittää koira kuoliaaksi tai polttaa koira elävältä. Metsästäjät uskovat, että mitä enemmän koira kärsii, sitä menestyksekkäämpi tulee seuraava metsästyskausi olemaan.
Heitteillejätetyt koirat useimmiten kuolevat nälkään, sairauksiin tai vammoihin. Kiinniotetut koirat viedään kunnallisiin tappotarhoihin. Jotkut onnekkaat saavat paikan jostain hyvästä koiratarhasta, jossa kuntoutuksen jälkeen niillä on mahdollisuus tulla adoptoiduksi perheeseen. Valitettavasti useimmat espanjalaisista pitävät galgoja lemmikeiksi soveltumattomina, joten useimmiten koirat adoptoidaan ulkomaille.
EU-lainsäädäntö ei anna koirille minkäänlaista suojaa, ja espanjalaiset viranomaiset ovat haluttomia tarttumaan asiaan. Ilman ponnekasta kansainvälistä painostusta näiden hienojen ja lempeiden koirien kauhistuttava tilanne tulee tuskin koskaan muuttumaan.
Metsästäjät (galgueros) käyttävät galgoja jäniksen metsästykseen. Koirat elävät lyhyen elämänsä hirvittävissä olosuhteissa ahdettuina pieniin, likaisiin vajoihin vailla päivänvaloa. Koirat ovat usein kytkettynä ilman mahdollisuutta liikkumiseen. Ne ovat useimmiten nälkiintyineitä ja sairaita, eivätkä saa minkäänlaista inhimillistä huolenpitoa saatikka hellyyttä.
Metsästyskauden jälkeen metsästäjät hankkiutuvat eroon useimmista koiristaan joko jättämällä koirat heitteille tai hävittämällä ne mitä hirvittävimmillä tavoilla. Uuden koiran ostaminen tulee halvemmaksi kuin vanhan pitäminen, koska koiria tehtaillaan suuria määriä ilmaan minkäälaista viranomaisvalvontaa.
Koirat tapetaan usein perinteisesti hirttämällä niin että takatassut juuri ja juuri koskettavat maata aiheuttaen koiralle äärimmäistä tuskaa ja ahdistusta monen päivän ajan kunnes koira lopulta kuolee. Muita perinteisiä tappamiskeinoja on heittää koira hylättyyn kaivoon palavan puuaineksen kera, kivittää koira kuoliaaksi tai polttaa koira elävältä. Metsästäjät uskovat, että mitä enemmän koira kärsii, sitä menestyksekkäämpi tulee seuraava metsästyskausi olemaan.
Heitteillejätetyt koirat useimmiten kuolevat nälkään, sairauksiin tai vammoihin. Kiinniotetut koirat viedään kunnallisiin tappotarhoihin. Jotkut onnekkaat saavat paikan jostain hyvästä koiratarhasta, jossa kuntoutuksen jälkeen niillä on mahdollisuus tulla adoptoiduksi perheeseen. Valitettavasti useimmat espanjalaisista pitävät galgoja lemmikeiksi soveltumattomina, joten useimmiten koirat adoptoidaan ulkomaille.
EU-lainsäädäntö ei anna koirille minkäänlaista suojaa, ja espanjalaiset viranomaiset ovat haluttomia tarttumaan asiaan. Ilman ponnekasta kansainvälistä painostusta näiden hienojen ja lempeiden koirien kauhistuttava tilanne tulee tuskin koskaan muuttumaan.
