Maitotuotteet
Lehmänmaito on vasikoille, ei ihmisille
Maito- tai meijerituotteet valmistetaan nisäkkään, kuten lehmän, puhvelin, vuohen, lampaan tai kamelin rintamaidosta. Maito on nisäkkään vastasyntyneen lapsen ensisijainen ravinto kun se ei vielä pysty nauttimaan muuta ravintoa. Tämä artikkeli keskittyy lehmänmaitoon, jonka osuus maailman maidontuotannosta on 83 prosenttia.
FAO:n mukaan vuonna 2013 maailmassa oli 271 miljoonaa lypsylehmää. Suurin lukumäärä lypsylehmiä oli Intiassa, Brasiliassa ja Sudanissa. Valtaosa kehittyneiden maiden lypsylehmistä elää eläintehtaissa, joissa ne ovat pelkkiä maitoa tuottavia koneita vailla minkäänlaista itseisarvoa. Lehmien maidontuotannon alkaessa hiipua eläimet tapetaan ja niiden liha myydään kuluttajille. Maitotuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa nopeasti, mikä lisää eläinten kärsimystä entisestään sekä aiheuttaa yhä enemmän ympäristövahinkoja.
Lehmät ovat älykkäitä, herkkiä ja sosiaalisia olentoja
Lehmät ovat hyvin älykkäitä ja herkkiä eläimiä. Ne osaavat ratkaista ongelmia, niillä on hyvä muisti ja ne oppivat tuntemaan ja vastaamaan omaan nimeensä. Äitilehmillä on yksilölliset kutsumahuudot jokaiselle vasikalleen. Lehmät ovat hyvin sosiaalisia eläimiä ja muodostavat läheisiä, elinikäisiä ystävyyssuhteita ja sosiaalisia hierarkioita. Ne viettävät paljon aikaa lähimpien ystäviensä kanssa ja nauttivat leikkimisestä. Lehmillä on laaja asteikko erilaisia tunteita ja jokaisella on omat persoonalliset piirteensä. Äitilehmällä on erittäin vahvat siteet vasikkaansa (ja päinvastoin), ja tuntee suurta tuskaa kun se erotetaan vasikastaan heti poikimisen jälkeen. Äitilehmä ja naaraspuolinen vasikka elävät usein koko elämänsä yhdessä, mikäli niille annetaan mahdolllisuus.
Lypsylehmät pakkotiineytetään joka vuosi
Kuten kaikilla nisäkkäillä, lehmän keho tuottaa maitoa ainoastaan poikimisen jälkeen. Jotta lehmä tuottaisi maitoa ihmisten juotavaksi, se pakotetaan jatkuvaan tiineyteen. Tiineytys saadaan aikaan keinosiemennyksellä. Lehmä on tiineenä yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen se tuottaa maitoa kymmenen kuukautta. Lehmä tiineytetään uudestaan kolmen kuukauden sisällä poikimisesta, kun se yhä tuottaa maitoa. Jatkuvat tiineydet, poikimiset ja maidontuotanto rasittavat suuresti lehmän kehoa.
Vasikat erotetaan äideistään pian syntymänsä jälkeen
Pian syntymänsä jälkeen vasikka erotetaan väkivalloin äidistään, jotta ihmiset voivat juoda sille tarkoitettua maitoa. Äitilehmällä on erittäin voimakas tarve hoivata ja suojella vasikkaansa ja kärsii erittäin paljon kun siltä riistetään lapsi. Myös vasikka tuntee suurta tuskaa ja ahdistusta joutuessaan eroon emostaan. Usein lehmät kutsuvat ja etsivät vasikoitaan useita päiviä, ja ne voivat kävellä kilometrejä toivossa, että löytäisivät lapsensa. Normaaliolosuhteissa lehmät imettäisivät vasikoitaan 9-12 kuukauden ajan.
Sonnivasikat tapetaan tai käytetään lihateollisuudessa
Sonnivasikat ovat hyödyttömiä maitoteollisuudelle, joten monissa maissa ne yleensä tapetaan heti syntymänsä jälkeen tai myydään lihateollisuudelle. Monet vasikanlihateollisuudessa käytettävät vasikat joutuvat kestämään erittäin raskaita ja pitkiä, usein muihin maihin kohdistuvia kuljetuksia. Vasikoita pidetään yleensä yksittäiskarsinoissa, jotka ovat niin pieniä etteivät eläimet juuri pysty liikkumaan. Liikunnan puute estää lihasten normaalin kehityksen, jolloin vasikan liha pysyy mureana.
Vasikoille annetaan maidonkorviketta, joka on tarkoituksella vähärautainen aiheuttaen vasikoille anemiaa. Anemian ansioista vasikan liha on vaaleata, joka on kuluttajien mieleen. Vasikat juotetaan esimerkiksi tuttiämpärillä kaksi kertaan päivässä, kun normaalioloissa vasikka imisi äitiään 4-10 kertaa päivässä. Imemisvaisto on niin voimakas, että vasikat yrittävät turhautuneina imeä toisiaan tai työntekijöitä. Usein vasikat ovat niin heikkoja etteivät jaksa kävellä tai edes seistä, mikä helposti johtaa vasikoiden pahoinpitelyyn työntekijöien taholta. Vasikat teurastetaan yleensä 4-6 kuukauden ikäisinä, jolloin ne vielä ovat pieniä vauvoja.
Suomessa ja Ruotsissa sonnivasikat saavat yleensä varttua 18 kuukauden ikäisiksi, jolloin ne teurastetaan ja niistä tehdään kaupoissamme myytäviä naudanlihatuotteita. Monissa muissa maissa naudanliha on peräisin liharotuisista lehmistä.
Myös maitoteollisuuden käyttöön tulevat naaraspuoliset vasikat viettävät elämänsä ensimmäiset kuukaudet eristettyinä pieniin karsinoihin.
Nupoutus ja sarvien poisto ovat erittäin kivuliaita toimenpiteitä
Maitoteollisuudessa käytettäviä naaraspuolisia vasikoita nupoutetaan yleisesti, jotta niiden sarvet eivät kasvaisi ja vältyttäisiin sarvipuskemisilta. Nupoutus tehdään painamalla kuuma rauta sarven aiheen päällä 10-12 sekuntia, jolloin sarven aihe tuhoutuu ja lopettaa kasvunsa. Nupoutus on äärimmäisen tuskallinen ja traumaattinen toimenpide vasikoille, ja se aiheuttaa kaksi kolmannen asteen palovammaa. Tästä huolimatta suurimmalle osalle vasikoista ei anneta mitään kivunlievitystä nupoutuksen aikana tai sen jälkeen.
Vanhemmilta lehmiltä sarvet voidaan poistaa amputoimalla, joka vieläkin pahempaa kuin nupoutus. Sarvet amputoidaan esimerkiksi sahaamalla, käyttämällä teräviä metallilankoja tai erityisiä sarvenpoistogiljotiineja, jotka leikkaavat irti myös ympäröivää ihoa. Sarvien poistosta aiheutuneen haavan paranemiseen voi kulua useita kuukausia. Monet eläimet kärsivät leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista, joskus johtaen kuolemaan.
Monet lypsylehmät elävät käytännössä koko elämänsä kiinnikytkettyinä
Joissakin pitojärjestelmissä lehmät saavat käydä ulkona osan vuodesta, mutta monet lehmät eivät koskaan näe auringonvaloa tai vihreitä laitumia, kuten maitoteollisuuden idyllisissä mainoksissa annetaan ymmärtää. Usein lehmät ovat suurimman osan ajasta parteen kytkettyinä, jolloin ne eivät pysty liikkumaan tai kääntymään, ainoastaan seisomaan tai asettumaan makuulle. Tila voi olla niin ahdas, että isokokoiset lehmät joutuvat seisomaan ja makaamaan takajalat ulostekourussa. Toimettomuus aiheuttaa eläimissä stressiä ja turhautumista, ja niillä esiintyy usein stereotyyppistä käyttäytymistä kuten kielen pyörittämistä. Lehmiä pidetään myös isoissa, ahtaissa karsinoissa, joskus seisoen polvenkorkuisessa uloste- ja virtsavellissä.
Moderneissa eläintehtaissa lypsylehmillä ei pääsääntöisesti ole mahdollisuutta toteuttaa ainuttakaan perustarvettaan, kuten kävelemään pitkiä matkoja etsien ruokaa, olemaan vuorovaikutuksessa muiden lehmien kanssa ja huolehtimaan vasikoistaan. Monet lypsylehmät seisovat päivät pitkät kovalla betonilattialla aiheuttaen sorkka- ja jalkavaivoja, jotka pahenevat utareiden raskaan painon takia. Lehmien on vaikea asettua makuulle kovalla alustalla, ja ne saavat usein hiertymiä ihoonsa. Kaksi tai kolme kertaa päivässä lehmät ovat kytkettyinä lypsykoneisiin. Eläintehtaiden“normaalien” kauhujen lisäksi monet lehmät joutuvat kokemaan vakavia laiminlyöntejä ja suoranaista eläinrääkkäystä.
Tämä lehmä ei pysty edes kunnolla käymään maate.
Lypsylehmät on jalostettu tuottamaan enemmän maitoa kuin niiden kehot kestävät
Moderni lypsylehmä on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon maitoa. Joissakin maissa lehmille annetaan myös antibiootteja ja hormoneja maidontuotannon edistämiseksi. Tyypillinen lypsylehmä voi tuottaa jopa 50 litraa maitoa päivässä – enemmän kuin yksikään vasikka pystyisi juomaan ja enemmän kuin lehmän elimistö kestää. Ei ole harvinaista, että lehmän utareet ovat niin raskaat ja venyneet, että se joutuu käyttämään utareliivejä. Lypsylehmät kärsivät usein tuskallisista utaretulehduksista. Muita yleisiä lypsylehmien terveysongelmia ovat hedelmättömyys ja ontuminen.
Intiassa loppuun käytetyistä lehmistä valmistetaan nahkaa
Suuri osa maailman nahasta tulee Intiasta, ja usein nahka on peräisin loppuun käytetyistä maitolehmistä. Lehmät pakotetaan kävelemään tuntikausia ilman ruokaa ja juomaa matkatessaan teurastamoon. Jos lehmät eivät uupuneina enää jaksa kävellä niiltä katkaistaan hännät tai niiden silmiin hierotaan chilipippuria tai tupakkaa jotta ne taas nousisivat jaloilleen. Suurin osa eläimistä ovat loukkaantuneita tai sairaita saapuessaan teurastamoon. Teurastamossa eläinten jalat sidotaan yhteen ja niiden kurkut leikataan usein likaisilla, tylpillä veitsillä toisten eläinten nähden. Lattialla virtaa ulosteita, virtsaa, verta ja suolia. Jotkut eläimet ovat edelleen elossa kun ne nyljetään ja paloitellaan.
Elävien eläinten vienti
Joka vuosi yli miljardi elävää tuotantoeläintä (siipikarjaa, nautoja, sikoja, lampaita ja hevosia) kuljetetaan muihin maihin pitkien matkojen päähän – usein merten yli, jolloin matka voi kestää viikkoja. Elävien eläinten vienti on maailmanlaajuinen ilmiö, jossa Australian karjanviennillä on suurin osuus. Pitkänmatkan kuljetukset aiheuttaa valtavaa kärsimystä eläimille, ja monet kuolevat matkan aikana. Eläimet joutuvat kestämään äärimmäistä tungosta, uupumusta, nestehukkaa, vammoja, sairauksia, stressiä ja työntekijöiden pahoinpitelyä. Matkassa on myös vanhempia, täysin loppuunkuluneita eläimiä, joiden luut ovat hauraat tai murtuneet, sekä aivan pieniä, vieroittamattomia vasikoita, jotka joutuvat seisomaan tunti- ja päiväkausia ahtaissa kuljetusautoissa ilman ruokaa tai lepoa. Usein eläimet viedään maihin, joissa on huono tai puuttuva eläinsuojelu, ja monet eläimistä pahoinpidellään ja lopulta tapetaan erittäin kivuliailla ja julmilla menetelmillä.
Teurastus
Lypsylehmän täyttäessä neljä tai viisi vuotta sen keho on yleensä niin kulunut, ettei se enää tuota vaadittua maitomäärää, ja se lähetetään teurastamoon. Lehmän luonnollinen elinikä on 15-25 vuotta. Matka teurastamoon on usein pitkä, ja täyteen ahdetuissa kuorma-autoissa se on erittäin stressaava. Yleensä eläimille ei anneta mitään ruokaa tai juomaa, eivätkä ne saa levätä. Lehmiä kuoleekin usein matkan aikana. Monet lehmät ovat niin loppuun kuluneita, sairaita tai nääntyneitä, etteivät ne juurikaan pysty seisomaan tai kävelemään. Näissä tapauksissa työntekijät sitovat köysiä tai ketjuja eläinten jalkojen ympärille ja vetävät ne ulos kuljetusautosta, jolloin eläinten luut voivat katketa. Jotkut eläimet ovat sokissa ja niin peloissaan, että ne kieltäytyvät astumasta ulos kuljetusautosta, jolloin työntekijät potkivat niitä tai antavat niille sähköiskuja. Myös teurastamoissa on erittäin tavallista, että peloissaan olevia eläimiä tökitään jatkuvasti sähköpiiskalla saadakseen niitä kulkemaan eteenpäin käytävillä.
Nykyaikaisissa länsimaalaisissa teurastamoissa lehmät tainnutetaan pulttipistoolilla, ja usein vuoroaan odottavat eläimet pystyvät näkemään toimenpiteen. Eläimet voivat myös tuntea teurastettujen tovereidensa veren ja stressihormonien hajun, mikä lisää niiden pelkoa ja ahdistusta. Tainnutuksen tarkoituksena on tehdä eläimet tiedottomiksi ja tunnottomiksi kivulle. Ei ole harvinaista, että ensimmäinen tainnutusyritys epäonnistuu, jolloin lehmää on ammuttava useamman kerran päähän tainnutuspistoolilla ennen kuin se taintuu. Sen jälkeen lehmä ripustetaan roikkumaan yhdestä jalasta pää alaspäin, ja sen kurkku leikataan. Mikäli tainnutusta ei ole tehty kunnolla, lehmä voi tässä vaiheessa yhä olla tajuissaan. Teurastuslinja etenee hyvin nopeasti, ja monet työntekijät ovat huonosti koulutettuja. Linjoja hyvin harvoin pysäytetään sen takia, että jokin eläin on yhä elossa. Amerikkalaisten teurastamotyöntekijöiden mukaan he usein leikkaavat täysin tajuissaan olevilta lehmiltä jalat poikki niiden vielä äännellessä ja räpyttäessä silmiään. Lehmät yksinkertaisesti kuolevat pala palalta. Lopuksi lehmä nyljetään ja siitä tulee lihaa ruokakauppojen hyllyihin.
Maitotuotteiden vaikutus ihmisten terveyteen
Lehmänmaito on vasikan kasvuravinto, jonka avulla 40 kilon vasikka kasvaa 700 kiloiseksi lehmäksi mahdollisimman nopeasti. Pääsääntöisesti ihminen on ainoa laji, joka juo toisen lajin maitoa ja joka juo maitoa vauva-ajan jälkeen. Lehmän rintamaito ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi.
Lapsuudesta lähtien meitä on aivopesty ajattelemaan, että maitotuotteet ovat täysin välttämättömiä terveydellemme, erityisesti luillemme. Totuus on kuitenkin se, ettemme tarvitse maitotuotteita pysyäksemme terveinä – päinvastoin maitotuotteet voivat olla suorastaan haitallisia. Tutkimukset osoittavat, että maitotuotteiden suuri kulutus voi lisätä erityisesti rintasyövän riskiä naisilla ja eturauhassyövän riskiä miehillä.
Tutkimuksissa on osoitettu, etteivät maito tai maitotuotteet vahvista luita, vaan heikentää niitä. Laajamittaisessa Uppsalan yliopiston tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että tutkittavilla esiintyi sitä suuremmalla todennäköisyydellä luunmurtumia, mitä enemmän he kuluttivat maitoa. Eniten maitoa juoneet kuolivat todennäköisemmin koejakson aikana verrattuna maitoa vähemmän kuin lasillisen päivässä juoneisiin.
Maitotuotteissa on suuria määriä kolesterolia ja tyydyttyneitä rasvoja, mikä voi lisätä sydänsairauksien riskiä. Maitotuotteet sisältävät myös usein erilaisia epäpuhtauksia kuten hormoneja (sekä luonnollisia että synteettisiä) ja torjunta-aineita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Lisäksi lapsuustyypin (tyypin 1) diabeteksen puhkeamiseen on liitetty maitotuotteiden kulutus lapsuudessa.
Maitotuotteet ja liha ovat suurimmat ftalaattien lähteet. Ftalaatteja käytetään monissa muoveissa lisäämään joustavuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä, ja niitä käytetään myös esimerkiksi kosmetiikassa ja torjunta-aineissa. Tutkimusten mukaan elimistöömme kertyy eniten ftalaatteja tietyistä elintarvikkeista kuin esimerkiksi muovipulloista. Ftalaatit luokitellaan hormonaalisiksi haitta-aineiksi, ja ne on liitetty lukuisiin sairauksiin ja häiriöihin kuten astmaan, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön, alhaiseen älykkyysosamäärään, rintasyöpään, liikalihavuuteen, autismiin, kakkostyypin diabetekseen, vauvojen sukupuolielinten epämuodostumiin sekä miesten sperman laadun heikkenemiseen.
Noin 75 prosenttia maailman väestöstä on laktoosi-intolerantteja lapsuusiän jälkeen, mikä tarkoittaa ettei keho tuota tarpeeksi laktaasia maitosokerin eli laktoosin hajottamiseksi. Noin 25 prosenttia maailman väestöstä pystyy käyttämään maitotuotteita ongelmitta, koska ihmisrodun kehityksen aikana jotkut yksilöt kokivat geenimutaation, jonka ansiosta heidän kehonsa pystyivät käsittelemään laktoosia aikuisiässä.
Monissa maissa lehmille annetaan yleisesti antibiootteja ennaltaehkäisevästi utaretulehduksien ja muiden tautien varalta. Liiallinen antibioottien käyttö eläintehtailla on tärkein syy antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien lisääntymiseen, mikä on ihmiskunnalle erittäin suuri uhka.
Raikkaan, valkoisen maidon alkuperä.
Maitoteollisuuden ympäristövaikutukset
Kuten kaikessa tehotuotannossa, maitoteollisuus aiheuttaa vakavia ympäristötuhoja. Maitoteollisuus tuottaa merkittäviä määriä kasvihuonepäästöjä, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemisen ja kaikki siihen liittyvät valtavat ongelmat. Maitoteollisuus aiheuttaa ekologisesti tärkeiden alueiden, kuten metsien, preerioiden ja kosteikoiden häviämistä raivaamalla ne laidunmaiksi ja rehun tuotantoon. Peto- ja muita eläimiä tapetaan usein tehdäkseen tilaa uusille maatiloille sekä suojellakseen karjaa.
Hyönteismyrkkyjen ja muiden torjunta-aineiden sekä kemiallisten lannoitteiden laajamittainen käyttö rehutuotannossa tuhoaa vesistöjä. Lehmien erittämä estrogeeni voi siirtyä jokiin ja järviin, mikä voi aiheuttaa urospuolisten kalojen muuttumista enemmän naaraspuolisiksi, ja se puolestaan voi haitata niiden lisääntymistä.
Maitoteollisuus on vastuussa luonnonvarojen, kuten veden, massiivisesta tuhlauksesta. Yhden maitolasillisen tuottamiseen tarvitaan 255 litraa vettä.
Mikäli ostat maitotuotteita tuet myös naudan- ja vasikanlihateollisuutta
Monet ihmiset ovat kasvissyöjiä eettisistä syistä, eivätkä halua tukea lihateollisuutta. Monet kasvissyöjät eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä tosiasia, että ostamalla maitotuotteita he tukevat myös naudan- ja vasikanlihateollisuutta. Maitoteollisuus kun on yhtä kuin lihateollisuus.
Mitä sinä voit tehdä auttaaksesi lypsylehmiä
Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, mitä voit tehdä auttaaksesi lypsylehmiä, on ryhtyä vegaaniksi!
Kuten kaikessa tehotuotannossa, maitoteollisuus aiheuttaa vakavia ympäristötuhoja. Maitoteollisuus tuottaa merkittäviä määriä kasvihuonepäästöjä, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemisen ja kaikki siihen liittyvät valtavat ongelmat. Maitoteollisuus aiheuttaa ekologisesti tärkeiden alueiden, kuten metsien, preerioiden ja kosteikoiden häviämistä raivaamalla ne laidunmaiksi ja rehun tuotantoon. Peto- ja muita eläimiä tapetaan usein tehdäkseen tilaa uusille maatiloille sekä suojellakseen karjaa.
Hyönteismyrkkyjen ja muiden torjunta-aineiden sekä kemiallisten lannoitteiden laajamittainen käyttö rehutuotannossa tuhoaa vesistöjä. Lehmien erittämä estrogeeni voi siirtyä jokiin ja järviin, mikä voi aiheuttaa urospuolisten kalojen muuttumista enemmän naaraspuolisiksi, ja se puolestaan voi haitata niiden lisääntymistä.
Maitoteollisuus on vastuussa luonnonvarojen, kuten veden, massiivisesta tuhlauksesta. Yhden maitolasillisen tuottamiseen tarvitaan 255 litraa vettä.
Mikäli ostat maitotuotteita tuet myös naudan- ja vasikanlihateollisuutta
Monet ihmiset ovat kasvissyöjiä eettisistä syistä, eivätkä halua tukea lihateollisuutta. Monet kasvissyöjät eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä tosiasia, että ostamalla maitotuotteita he tukevat myös naudan- ja vasikanlihateollisuutta. Maitoteollisuus kun on yhtä kuin lihateollisuus.
Mitä sinä voit tehdä auttaaksesi lypsylehmiä
Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, mitä voit tehdä auttaaksesi lypsylehmiä, on ryhtyä vegaaniksi!