Kananmunat
Kananmunat ovat kanojen hedelmättömiä munasoluja
Ruokakaupoista ostettavat kananmunat ovat ovat kanojen munasoluja, ja useimmiten munat ovat hedelmättömiä. Muna koostuu suojaavasta kuoresta sekä kalvojen ympäröimästä valkuaisesta ja keltuaisesta. Kananmunan tuottamiseen kana käyttää noin 24-26 tuntia.
Vuonna 2018 maailmassa tuotettiin noin 76,7 miljoonaa tonnia kananmunaa. Maailman johtava munientuottajamaa on Kiina, joka tuotti 466 miljardia kananmunaa vuonna 2018. Kiinan jälkeen suurimmat kananmunantuottajat ovat EU, USA ja Intia.
Kanat ovat älykkäitä, herkkiä, tiedonhaluisia ja sosiaalisia eläimiä
Kanat ovat älykkäitä, herkkiä, tiedonhaluisia ja sosiaalisia eläimiä, joiden kognitiiviset kyvyt ovat joissakin tapauksissa kehittyneempiä kuin kissoilla, koirilla ja jopa joillakin kädellisilläkin. Jokainen kana on yksilö, jolla on oma persoonallisuutensa, ja kuten kaikki eläimet, ne arvostavat omaa elämäänsä. Kanat ovat erittäin sosiaalisia ja muodostavat monimutkaisia hierarkioita (“nokkimisjärjestyksiä”), ja ne huolehtivat poikasistaan, perheistään ja muista parveen kuuluvista kanoista. Kanat pystyvät suorittamaan monimutkaisia tehtäviä, oppivat uusia asioita muita kanoja katselemalla, kykenevät itsehillintään, tuntevat huolta tulevaisuudesta sekä välittävät tietoa ja taitoja sukupolvelta toiselle. Kanat muistavat yli sadan muun kanan kasvot ja niiden sijainnin hierarkiassa, mikä tutkijoiden mukaan on kiistaton merkki kehittyneestä älystä. Kanoilla on yli 30 eri ääntä erottaakseen eri tyyppisiä uhkia, ja emokana ryhtyy opettamaan ääniä poikasilleen jo ennen niiden kuoriutumista.
Munijakanat ovat maailman huonoiten kohdeltuja eläimiä
Kanat – joita hyödynnetään joko lihansa tai muniensa takia – ovat maailman huonoiten kohdeltuja eläimiä. On arvioitu, että maailmassa on 8,3 miljardia munijakanaa, ja suurin osa niistä elää kauhistuttavissa oloissa pieniin häkkeihin suljettuina kärsien sairauksista ja vammoista. Kanat on pakotettu munimaan paljon enemmän munia kuin niiden kehot kestävät. Esimerkiksi USA:ssa (maailman toiseksi suurin munien tuottajamaa) ei ole mitään lainsäädäntöä koskien kanojen jalostusta, kasvatusta, myyntiä, kuljetusta tai teurastusta.
Kananpojat eivät koskaan tapaa äitiään, kukonpojat tapetaan ja usein kanojen nokat katkaistaan
Normaaleissa olosuhteissa emokana hoivaa, suojelee ja opettaa untuvikkojaan kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen omin päin. Eläintehtailla kananpojat eivät kertaakaan saa tavata äitiään, koska ne syntyvät hautomoissa, joissa munat kuoriutuvat keinotekoisissa olosuhteissa. Urospuoliset kananpojat ovat tarpeettomia muna- ja lihateollisuudelle, joten ne tapetsäaan nopeasti syntymän jälkeen silppuamalla ne elävältä, kaasuttamalla tai antamalla niiden tukehtua jätesäkkeihin. Eläintehtaiden hirvittävät olosuhteet aiheuttavat kanoissa epänormaalia käyttäytymistä kuten toisten kanojen nokkimista ja kannibalismia. Estääkseen nokkimisen monissa maissa kanojen nokat leikataan partaterällä, kuumalla terällä tai infrapunaisella lasersäteellä, joka on erittäin kivulias toimenpide. Monet kanat kuolevat sokkiin välittömästi toimenpiteen yhteydessä tai nääntyvät nälkään tai janoon kun ne eivät kivun takia pysty syömään ja juomaan.
Suurin osa munijakanoista viettävät koko elämänsä pienissä häkeissä
Luonnollisissa olosuhteissa munijakanat nauttivat maan kuopsuttelusta, hiekkakylpyjen ja auringon ottamisesta, höyhenpuvun sukimisesta, orsilla yöpymisestä sekä vuorovaikutuksesta muiden kanojen kanssa. Tyypillinen parvi koostuu noin 5-20 kanasta ja muutamasta kukosta. Kanat haluavat löytää yksityisen paikan johon ne tekevät pesän ja munivat munansa, ja ne nauttivat poikastensa huolehtimisesta ja opettamisesta. Suurimmalle osalle munijakanoista nämä luonnolliset käyttäytymistarpeet jäävät kokonaan toteuttamatta. Kaiken muun lisäksi kanat saattavat joutua kokemaan pahoinpitelyä työntekijöiden taholta, jotka esimerkiksi yrittävät katkaista eläimiltä kaulat pyörittämällä niitä ilmassa tai heittävät eläviä kanoja roska-astioihin
Melkein kaikki maailman munijakanat viettävät koko elämänsä täyteen ahdetuissa häkeissä, jotka ovat niin pienet, etteivät ne pysty edes oikeisemaan siipiään, rapsuttamaan itseään tai edes nostamaan kunnolla päätään. Häkit on yleensä pinottu päällekkäin ja sijoitettu isoihin, ikkunattomiin halleihin. Häkkien metalliverkot vahingoittavat kanojen jalkoja ja ihoa, ja hankaavat irti höyheniä. Liikunnan puute rappeuttaa pahasti kanojen kehoja. Koska kanat eivät voi kuopsuttaa maata, niiden kynnet ovat usein kasvaneet ylipitkiksi ja kaartuvat metalliverkkojen ympäri.
Kanat elävät niin tiiviisti yhteensullottuina että nämä normaalisti hyvin puhtaat eläimet joutuvat virtsaamaan ja ulostamaan toinen toistensa päälle. Ammoniakin ja ulosteiden löyhkä on kuvottava, ja myrkylliset kaasut aiheuttavat kanoille silmätulehduksia, virusinfektioita sekä ylähengitysteiden infektioita. Äärimmäinen ahtaus ja luonnottomat elinolot aiheuttavat kanoissa stressiä ja turhautumista. Kanojen pahoinvointi ilmenee epänormaalina käyttäytymisenä kuten toisten kanojen nokkimisena ja höyhenten irtinyppimisenä, ja jopa kannibalismina. Monet kanoista kuolevat, ja eloonjääneet linnut joutuvat usein elämään kuolleiden tai kuolevien häkkitovereidensa kanssa.
“Onnellisen kanan munat”, “vapaiden kanojen munat” yms. merkit tekevät kuluttajat onnellisiksi , mutteivät eläimiä
Myös lattiakanaloiden ja Suomessakin pikkuhiljaa lisääntyvien ulkokanaloiden olosuhteet ovat usein kaukana tyydyttävästä. Vaikka ulkokanaloissa kanoilla on mahdollisuus oleskella ulkona, monet kanat eivät ikinä löydä reittiä ulos, koska lintuja on niin paljon. Lattiakanaloissa ja kerroslattiakanaloissa tuotetaan niin kutsuttuja vapaan kanan munia. Kanat voivat liikkua vapaina, mutta samassa hallissa on tuhansia lintuja ja eläintiheys on suuri. Lattiakanaloissa nokkiminen ja kannibalismi on jopa yleisempää kuin häkkikanaloissa. Suuren lintumäärän takia kanojen on yleensä mahdotonta muodostaa sosiaalisia ryhmiä ja nokkimisjärjestyksiä. Tuhansien lintujen seasta työntekijöiden on myös erittäin vaikeaa huomata sairaat ja kuolevat linnut. Monessa maassa nokan katkaisu on normaali käytäntö myös luomukanaloissa. Kuten kaikessa kaupallisessa munantuotannossa, myös luomu-, ulko- ja lattiakanaloiden kukonpojat tapetaan pian syntymänsä jälkeen, ja munijakanat teurastetaan noin 1-2 vuoden ikäisinä.
Kanat on jalostettu munimaan paljon enemmän munia kuin niiden kehot kestävät
Villikana munii 10-15 munaa vuodessa ja ainoastaan lisääntymisaikana, kun taas nykyajan munijakanat on jalostettu munimaan jopa 350 munaa vuodessa – melkein yksi muna päivässä. Keinovaloa käyttämällä kanat manipuloidaan munimaan myös lisääntymisajan ulkopuolella.
Munan tuottaminen on kanan keholle erittäin rasittavaa, koska munan muodostamiseen tarvitaan paljon ravinteita, erityisesti kalsiumia, jota on munankuoressa. Jokaista tuotettua munaa kohden kanan elimistöstä tyhjentyy paljon enemmän kalsiumia kuin kana voi saada takaisin jokapäiväisestä ravinnostaan. Munijakanat kärsivätkin usein vakavasta osteoporoosista, joka johtaa luiden haurastumiseen ja murtumiseen ja jopa halvaantumiseen. Muita munijakanojen yleisesti potevia sairauksia ovat muun muassa kohdun laskeuma, munasarjasyöpä, peritoniitti (vatsakalvon tulehdus) ja rasvamaksa.
Vuonna 2021 Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan noin 85 prosenttia tanskalaisista munijakanoista kärsii rintalastan murtumista, jotka ovat erittäin kivuliaita. Murtumia esiintyy kaikissa tuotantojärjestelmissä riippumatta siitä, ovatko kanalat häkki-, luomu- tai lattiakanaloita. Tämä ongelma esiintyy kaikkialla maailmassa, jossa on kananmunien tehotuotantoa.
Monissa maissa kanoja nälkiinnytetään munatuotannon lisäämiseksi
Normaaleissa olosuhteissa kana elää noin kymmenen vuotta, mutta eläintehtailla munijakanan keho on yleensä loppuun kulunut 1-2 vuoden kuluttua. Joissakin maissa (esimerkiksi USA:ssa) viimeisenä keinona hyödyntää kanoja maksimaalisesti on niiden pitäminen nälässä ja janossa. Tämä käytäntö kutsutaan nimellä forced moulting (vapaasti käännettynä “pakotettu sulkasato”), jolloin kanoilta evätään ruoka ja juoma jopa 18 päivän ajan. Tämä saa aikaan kanoissa sulkasadon, jonka jälkeen niiden muninta kiihtyy. Toinen tapa saada aikaan sulkasato on antaa kanoille vähäkalorista rehua. Mikäli kanat tästä selviävät hengissä, niitä voidaan nälkiinnyttää vielä pari-kolme kertaa, jonka jälkeen niiden kehot ovat niin lopussa, että ne lähetetään teurastettaviksi.
Teurastus
Mikäli kanat teurastetaan teurastamossa, ne sullotaan väkivaltaisesti pieniin laatikoihin, jotka lastataan kuorma-autoihin. Kovakourainen käsittely aiheuttaa kanoissa erittäin paljon luunmurtumia, ja monet linnut kuolevat kuljetuksen aikana. Teurastamossa kanat teljetään jaloistaan ylösalaisin, jonka jälkeen ne tainnutetaan vesialtaassa, johon on on johdettu sähköä. Joissakin maissa (esimerkiksi USA:ssa), tainnutusvedessä oleva sähkövirta on niin alhainen, että kaikki linnut ovat tajuissaan kun niiltä leikataan kurkut. Toinen käytetty tainnutustapa on hiilidioksiditainnutus. Tainnutuksen jälkeen lintujen kurkut leikataan joko manuaalisesti tai automaattisella leikkurilla, jonka jälkeen ne upotetaan tulikuumaan kalttausveteen höyhenten irrottamiseksi. Mikäli kurkunleikkaus epäonnistuu voivat linnut olla tajuissaan joutuessaan kalttausaltaaseen. Liha käytetään sellaisissa tuotteissa, joissa mustelmat ja muut epämuodostumat voidaan piilottaa kuluttajilta, kuten kanakeitoissa, -piirakoissa ja –tahnoissa.
Suurimmalla osalla näistä “loppuun kuluneista” munijakanoista on liian vähän lihasmassaa, tai ovat liian epämuodostuneita tai kuluneita jotta niitä voitaisiin käyttää ihmisravinnoksi. Nämä kanat tapetaan kanalassa, yleensä kaasuttamalla. Halli täytetään kaasulla, ja kanat tukehtuvat hitaasti, koko ajan yrittäen epätoivoisesti haukkoa ilmaa. Toimenpide voi kestää jopa tunnin, ja se aiheuttaa kanoille erittäin suurta kärsimystä. Kanat voidaan myös tappaa kanalan pihaan ajetussa hiilidioksidikontissa. Joissakin maissa yleinen käytäntö kanojen hävittämiseksi on lintujen jauhaminen elävältä tai heittämällä ne kaatopaikalle. Kananruhot päätyvät usein eläinten rehuksi.
Kananmunien syönnin vaikutus ihmisten terveyteen
Eläintehtaiden äärimmäisen ahtaat ja saastaiset olot johtavat usein tautien puhkeamiseen, joita hoidetaan antibiooteilla. Monissa maissa antibiootteja annetaan eläimille myös ennaltaehkäisevästi ja tuotannon edistämiseksi. Jatkuva, ennaltaehkäisevä antibioottien käyttö mahdollistaa kanojen pitämisen hengissä olosuhteissa, jotka muutoin tappaisi ne. Liiallinen antibioottien käyttö eläintehtailla on tärkein syy antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien lisääntymiseen, mikä on erittäin suuri uhka ihmiskunnalle. Kananmunat ovat yksi salmonellan tärkeimpiä tartuntalähteitä maailmanlaajuisesti, vaikkakin riski saada salmonella kananmunista on Suomessa hyvin pieni. Lintuinfluenssa on esimerkki vakavasta taudista, joka on peräisin siipikarjasta.
Siipikarjateollisuuden ympäristövaikutukset
Kuten kaikessa tehotuotannossa, myös kananmuna- ja broilerituotanto aiheuttaa vakavia ympäristötuhoja, kuten kalojen ja muiden luonnonvaraisten eläinten tuhoutumista, elinympäristöjen vahingoittumista sekä maan, ilman ja veden saastumista. Kananmunateollisuus on vastuussa massiivisesta luonnonresurssien, kuten veden, tuhlaamisesta. Yhden kananmunan tuottamiseen tarvitaan 196 litraa vettä.
Mitä sinä voit tehdä auttaaksesi munijakanoja
Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, mitä voit tehdä auttaaksesi kanoja, on ryhtyä vegaaniksi!